Uusia muotoja

Syksyllä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ostimme tämän talon. Tuolloin kuvan istutusalueella ei kasvanut heinän lisäksi muuta kuin yksi tuija, nyt jo edesmennyt lumipalloheisi, rinnepenkkiä reunustavat kolme pesäkuusta sekä muutama joko istutettu tai itsekseen kylväytynyt kuusi.

Ensimmäisenä kesänä tuumin, että pieni kukkapenkki ei olisi pahitteeksi. Leikkimökin vieressä oleva tasanne ei ollut missään hyötykäytössä ja ajattelin sen sopivan kukkapenkin paikaksi mainiosti. Tutkin erilaisia kasvivaihtoehtoja ja päädyin lopulta hankkimaan valkoista loistosalviaa ja valkoista jalokelloa. Lahjaksi saamani unikon siemenet kylvin samaiseen penkkiin.

Ensimmäinen penkin tekele kesällä 2016.

Alku lähti käyntiin ilman kokonaissuunnitelmaa ja laajensin penkkejä vähitellen, aina sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyi. Aika alkuvaiheissa aloin kuitenkin haaveilla, että tastanteesta muodostuisi jossain vaiheessa yhtenäinen istutusalue, jonka lomitse kapeat polut risteilisivät. Kesä kesältä istutukset ovat vähitellen laajentuneet ja polkujen muodot ovat alkaneet hahmottua. Tässä eräänä päivänä mallailin taas uusia polun- ja penkinreunoja ja ajattelin nyt esitellä suunnitelmani myös teille. Ladoin nurmikon päälle kiviä merkiksi uusista rajoista.

Uuden suunnitelman mukaan liljapenkki (kuvan vasemmassa reunassa) laajenisi noin 45 cm. Laajennusosaan ajattelin istuttaa matalampaa liljaa. Keltaiset värililjat olen päättänyt siirtää penkistä muualle. Niiden väritys on niin erilainen muun kasvillisuuden kanssa, että ne häiritsevät.
Näkymä rinnepenkin päästä liljapenkkiä kohti. Keltaiset liljat dominoivat näkymää. Kuvan vasemmassa reunassa sijaitsevan penkin reuna yhdistyy uudessa suunnitelmassa rinnepenkin reunaan.
Keskipenkki laajenisi etureunasta enimmillään puolisen metriä.
Keskipenkki toisesta suunnasta kuvattuna. Reunuspenkki jäisi tässä päässä ennalleen…
… mutta toisessa päässä se yhdistyisi maksaruohopenkkiin. Tuota linjaa täytyy vielä hieman muuttaa, en ole siihen täysin tyytyväinen.
Sama toisesta suunnasta katsottuna. Penkin poikki ajattelin tehdä luonnonkivistä pienen polun. Aiemmin tontilta löytämäni litteät kivet ovat kuvassa mallina polun paikasta.
Uudessa suunnitelmassa polut kapenevat ja penkit laajenevat.
Polkujen materiaali on vielä mietinnässä. Luonnonkivistä tehdyt polut olisivat ihanat, mutta kiviä tarvittaisiin paljon. Ehkä jonkinlainen yhdistelmä luonnonkiviä ja kivimursketta voisi tulla kyseeseen…

Kuvista näkee, miten kuivaa on ollut. Polkuja peittävä nurmi on ruskeaa koppuraa, eivätkä kasvitkaan kovin reheviltä näytä. Olen kastellut penkkejä aika ajoin, mutta ehkä enemmänkin olisi ollut syytä kastella. Viime yönä oli onneksi satanut vettä. Nakkelin eilen syyslannoitteet puutarhaan, joten yöllinen sade tuli juuri sopivaan aikaan. Satoiko teillä?

Mukavaa uutta viikkoa!

Salvioita, syysleimuja ja joulukuusi

Harvoin sitä tulee tilaisuus kirjoittaa joulukuusesta ja syysleimuista samassa postauksessa, mutta kun se tilaisuus tulee eteen, on siihen syytä tarttua.

Kaikki alkoi siitä, kun keskipenkin salvioilla alkoi olla ahdasta.

Salviat ovat ahtaalla ja alkavat vallata tilaa leimuilta

Ainakin osa salvioista pitäisi siirtää penkistä pois, mutta minne? Tovin asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että paras paikka salvioille olisi reunuspenkin päässä, sen polun mutkassa, joka kaartaa alas rinnepenkkiä kohti. Mutta se tarkoitti, että penkin päässä kasvavat tuijat pitäisi puolestaan siirtää pois.

Salvioiden uusi paikka

Olin jo aiemmin päättänyt poistaa talven runtelemat tuijat pois penkistä, joten niiden ylös kaivamista ei kovin kauaa tarvinnut enää tuossa vaiheessa harkita. Ryhmässä kasvoi kuitenkin yksi hyväkuntoinen tuija, enkä halunnut luopua siitä. Sille piti siis keksiä uusi paikka.

Naapuritalo sai tähden päälleen

Ei auttanut muu, kuin kaivaa penkin toisessa päässä kasvava kuusen taimi pois (se on todennäköisesti kylväytynyt siihen joskus itsekseen) ja siirtää hyväkuntoinen tuija sen paikalle. Mutta entäs kuusi sitten?

Kuusi oli jo aiemmin joutunut poistettavien kasvien listalle, sillä olin kaavaillut siitä meille ruukkukuusta oven pieleen. Tämän olin suunnitellut tapahtuvan vasta myöhemmin syksyllä, mutta nyt tilanne vaati välitöntä muutosta aikatauluun. Niinpä kaivoin kuusen ylös juurineen päivineen ja istutin sen suureen ruukkuun. Ja niin meillä on joulukuusi elokuussa.

Valoja ja koristeita en sentään vielä ripustanut 🙂

Kun puut oli siirretty, palasin lähtöpisteeseen ja ryhdyin siirtämään salvioita. Siirsin niistä noin puolet – penkissä sisimpänä kasvavat – uuteen paikkaan polun mutkaan.

Penkin päähän jäi vielä yksi tuija, jonka kohtalo on vielä avoin. Sekin koki kovia viime talvena, ja tuleva talvi ratkaisee, miten sille lopulta käy. Tuijan vieressä kasvavasta kuusesta tulee ensi jouluna meidän sisä-joulukuusemme.

Ja nyt päästään niihin leimuihin. Salvioiden tilalle keskipenkkiin istutin nimittäin kiilto- ja syysleimuja. Penkin takareunaan istutin korkeana, metrin korkuisena kasvavaa valkoista kiiltoleimua. Kiiltoleimu muistuttaa syysleimua, mutta se kukkii hieman aikasemmin ja sen lehtien pinta on kovempi ja kiiltävä.

Kiiltoleimu ’Phlox carolina’

Leimujen eteen, nauhuksen aiemmin kesällä jättämään aukkopaikkaan istutin matalampaa 40-50 cm korkuista, hyvin runsaskukkaista syysleimu ’Early Whitea’.

Phlox paniculata ’Early White’

Valmis – tai tämän hetkinen tilanne – näyttää tältä.

Tuonne matalien ’Early White’ -leimujen ja kiiltoleimun väliin mahtuisi vielä yksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’, mutta annetaan kasvien nyt hetki kasvaa ja ottaa oma tilansa.

Salvioiden kuihtuneet kukinnot leikkasin Päivin neuvosta pois. Jospa ne siitä innostuisivat vielä kukkimaan. Kiitos vinkistä, Päivi!

Jännästi nämä suunnitelmat kesän aikana muuttuvat. Toukokuussa olin vielä sitä mieltä, että siirtäisin kaikki leimut penkistä pois, mutta siirtämisen sijaan penkissä kasvaakin nyt enemmän leimuja kuin tuolloin. Muuttuvainen on puutarhurin mieli 🙂

Mukavaa torstaita kaikille!

Rinnepenkin laajennusta – taas

Mies meni tuossa eräänä päivänä sanomaan, että ei pidä rinnepenkissä kasvavasta tuiviosta. Se oli hänen mielestään epäsiisti ja joutaisi pois.

Tuivion alla on 3m x 1,7m ala loistavaa istutusmaata 🙂

Katselin tuiviota tovin ja totesin hänen olevan aivan oikeassa. Tuivio ei ollut kaunis ja kasvoi tuossa ainoastaan siitä syystä, että se oli siinä aina ollut. Silmä oli vain niin tottunut siihen, että se oli saanut jäädä niille sijoilleen.

Naapurissa asuvan ystävän kanssa hämmästelimme tuiviota myös hetken ja pohdimme sen tulevaisuutta. Pohdinnan lopputuloksen voitte varmasti arvatakin – tuivio saisi lähteä ja sen tilalle istutettaisiin samanlaisia kasveja, kuin muuallakin rinnepenkissä.

Ketoneilikkaa, hopeahärkkiä ja kangasajuruohoa tulee myös uuteen laajennusosaan

Kokeeksi nykäisin yhtä alimmaisista taimista ja se lähti irti saman tien pelkin käsivoimin. Toisen taimen jouduin kaivamaan lapiolla.

Tässä on jo ensimmäinen tuivion taimi poistettu.

Sitten homma tyssäsi. Kanttauspuuhissa aiemmin päivällä venähtänyt selkä alkoi tuntua niin pahalta, että projekti piti keskeyttää siltä erää. Harmittaa, sillä mieli olisi tehnyt saada työ valmiiksi saman tien. Nyt hommaan tuli kuitenkin parin päivän mittainen pakollinen paussi.

Suloinen neidonkurjenpolvi sopisi rönsyävän kasvutapansa vuoksi hyvin myös uuteen laajennusosaan

Mutta toisaalta, onpahan hyvää aikaa suunnitella istutukset valmiiksi. Mitähän muuta sitä laittaisi…

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kun kitkeminen ryöstäytyy…

Tiedätte varmaan tunteen, kun tarkoitus on vain kipaista nopeasti puutarhassa tekemässä jotain pientä, ja sitten huomaakin perustaneensa uuden perennapenkin? Minulle käy niin aika usein.

Suuntasin lauantaina puutarhaan kitkemishommat mielessäni. Rikkaruohot olivat alkaneet ottaa liian suurta roolia parissa perennapenkissä, ja asialle täytyi tehdä jotain. En ole mitenkään kamalan suuri kitkemisfani, mutta kitkeminen tuntui juuri siinä hetkessä varsin mielekkäältä puuhalta. Sää oli mainio. rikat lähtivät helposti irti kosteasta maasta ja työasiat karisivat mielestä samaa tahtia kun rikat poistuivat penkistä.

IMG_6083-T
Myös lehdet ovat vallanneet osan penkeistä täysin

Kitkiessä tuli pohdittua samalla tulevan kesän puutarhasuunnitelmia. Keskipenkissä kasvaa muutama valkoinen kurjenmiekka, jotka mielestäni eivät sovi penkin ilmeeseen lainkaan. Laitoin mielessäni niiden siirtämisen ensi kesän to-do-listalle ja jatkoin kitkemistä. Ajatus palasi kuitenkin kurjenmiekkoihin…

IMG_4327-T

…enkä saanut rauhaa ennen kuin olin päättänyt siirtää ne saman tien.

Pieni mutta asiassa kuitenkin oli: minulla ei ollut iiriksille vielä uutta paikkaa. Ne sopisivat hyvin kuunliljojen seuraksi uuteen kuunliljapenkkiin, mutta sitäkään ei ollut vielä olemassa. Kuunliljapenkin perustaminen oli sekin vasta ensi kesän työlistalla.

IMG_5323-T
Kuunlilja ’Halcyon’

Mutta hätä ei koskaan ole tämän näköinen kun lapio on lähellä. Päätin kaivaa iiriksille pienen osuuden penkistä valmiiksi jo nyt, ja jatkaa sitten kuunliljojen kanssa keväällä. Ja niin aloin kaivamaan. Maa oli pehmeää, nurmi lähti helposti pois ja pian huomasin kaivaneeni nurmen pois koko uuden penkin alueelta.

IMG_6035-T
Hupsista! Melkein valmista.

Poistin kaikki rikat ja juuren palaset (jotka kiinni sain), kärräsin penkkiin lehtikompostista lisää multaa ja kippasin vielä yhden vajaan puutarhamultasäkillisen penkin täytteeksi.

Maanparannustöiden jälkeen olin valmis asettelemaan kurjenmiekat paikoilleen penkkiin. Kurjenmiekat eivät olleet mukana alkuperäisessä, pelkkiä kuunliljoja sisältävässä istutussuunnitelmassani ja yritin nyt visualisoida penkkiä uudelleen. Koitin asetella iirikset kuvitteellisten kuunliljojen joukkoon, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten ei auttanut muu kuin käydä kaivamassa villiviinipenkistä kuunliljat ylös ja raahata nekin penkkiin saman tien.

IMG_6061-T
Sekä kuunliljat että kurjenmiekat näyttävät jo tässä vaiheessa vuotta vähän raihnaisilta, mutta ensi kesänä penkki on toivottavasti virkeämmän näköinen.

Urakan lopputuloksena minulla nyt sitten on uusi penkki, ja ensi kesänä on yksi homma vähemmän tehtävänä. Tuota etureunaa kun vähän vielä laajentaa, niin penkkin saa kivasti muutaman kuunliljan lisää.

Niin vierähti lauantai-päivä mukavasti, eikä illalla saunan jälkeen tarvinnut kovin kauaa unta houkutella. Hyvää unilääkettä nämä puutarhahommat.

Ryöstäytyykö teillä joskus? Millaisista asioista innostutte niin paljon, että ”heti paikalla” on ainoa vaihtoehto?

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon 🙂

 

Tahtoisin…

Kesä alkaa olla pikku hiljaa pakattu pois syksyn tieltä. Huomaan tekeväni erilaisia to-do-listoja ja miettiväni, millaisia muutoksia ensi kesänä puutarhaan tekisin.  Yksi tekemättömien töiden lista näyttää tältä:

Puutarhasuunnitelmia:

1) Rinnepenkin ylätasanteen laajennus:

Kesän 2018 rinnepenkkiprojekti onnistui yli odotusten, mutta yläreuna vaivaa vielä. Ylätasanne on sen verran kalteva, että ruohon leikkaaminen reunakaistaleelta on hankalaa. Lisäksi rinne näyttää loppuvan ikään kuin kesken – ainakin minun silmään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Punaisella merkitty, kivien rajaama alue olisi uusi laajennusosa. Kasveja en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta tällä hetkellä ajatuksena olisi istutaa siihen hopeahärkkiä ja kurjenpolvia. Portaita täytyy myös jatkaa yhdellä askelmalla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

2) Liljapenkin taakse istutusalue kuunliljoille

Rakennan leikkimökin sivustalle, liljapenkin jatkeeksi ja sen toisella puolelle uuden penkin kuunliljoille. Siirrän villiviinipenkissä kasvavat kaksi kuunliljaa tänne, ja hankin pari muuta niiden seuraksi. Esimerkiksi Hosta Fortunei ’Patriot’ olisi hyvä vaihtoehto.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuunliljojen tilalle villiviinipenkkiin voisi istuttaa vaikka kurjenpolvia.

3) Hiekka-alueen suunnittelu

Tämän alueen työstäminen on ollut listalla jo ensimmäisestä täällä asutusta kesästä lähtien. Alue toimii kuitenkin tällä hetkellä vielä lasten leikkitantereena, ja sen vuoksi asia on edelleen tekemättömien töiden listalla. Nyt kuitenkin tyttönen itse alkoi puhua, että voitaisiinko tehdä nyt se penkki, mistä on puhuttu. Voi olla, että tämä ei vielä ensi kesänä toteudu, mutta suunnitellahan aina voi.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ajatuksena olisi tehdä kallion puoleinen reuna ensin ja toinen puoli myöhemmin. Alueiden väliin tulee polku – suunnilleen siihen kohtaan, mihin tyttö on sen piirtänyt.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tähän penkkiin valittavat kasvit eivät saa olla kovin syväjuurisia, sillä peruskallio on lähellä. Kohopenkki olisi yksi vaihtoehto, mutta en halua tehdä siitä kovin korkeaa, jotta kallio ja hienot muurikivet eivät peittyisi. Kyseeseen voisivat tulla:

  • matalat maksaruohot
  • arovuokko (keinun jalan vieressä kasvaa pari tainta, siirrän ne tänne)
  • heinät
  • pienet kuunliljat (esim. Hosta Tarhafunkia ’Blue Mouse Ears’)
  • poimulehti
  • kääpiöjaloangervo

4) Pionipenkin kasvit ja köynössäleikkö kärhöille

Pionipenkissä kasvaa tällä hetkellä neljää erilaista pionia, kaksi kärhöä ja joukko keväällä kukkivia sipulikasveja. Penkki vaatii kuitenkin vielä täydennystä.

IMG_5739-T

Kasvien valinta pionipenkkiin onkin talven sunnitelmissa. Pitkinä talvi-iltoina on mukava piirrellä erilaisia suunnitelmia, ja kun kevät sitten koittaa, pääsee suoraan istutuspuuhiin. Suunnittelulistalla on myös sopiva köynössäleikkö kärhöille.

6) Ylätasanteen polut

Ylätasanteen istutusalueen polut ovat tällä hetkellä nurmella. Haluaisin kuitenkin niiden tilalle jotain muuta – en vain ole vielä osannnut valita, mitä. Kyseeseen voisivat tulla erilaiset kivet, tai miksei jopa sorakin. Sorapolku kivireunuksin voisi olla ihan kivan näköinen sekin.

7

7) Kameran haltuunotto

Meillähän on ihan järjestelmäkamerakin, jota pitäisi opetella käyttämään. Saisi paljon parempia kuvia, kuin nykyiset näpsyt.

Ei siis taida aika käydä pitkäksi tänäkään talvena 🙂

Joko te suunnittelette tulevan kesän projekteja? Millaisia suunnitelmia teillä on?

Mukavaa torstaita!