Edistysaskelia rinnepenkissä

Aloitin reilu viikko sitten rinnepenkin modernisointiprojektin sen jälkeen, kun mieheni meni – aiheellisesti – kritisoimaan rinteessä kasvavien tuivioiden ulkonäköä. Projekti jäi tuolloin ikävästi kesken selän venähdyksen vuoksi, mutta nyt projekti on päässyt etenemään seuraavaan vaiheeseen.

Tässä vielä yksi ”ennen” kuva tilanteesta. Tuiviot ovat vielä paikallaan.

Tuiviot piti tietysti ensin kaivaa rinteestä pois. Tuivioiden ylös kaivaminen oli yllättävän helppoa, eikä siihen lopulta mennyt aikaa kuin kolmisen varttia. Suurempi työ oli poistaa tuivioiden alla lymyilleet vuohenputket. En ollut saanut niitä koskaan aikaisemmin kunnolla kitkettyä tuivioiden vuoksi, mutta nyt pääsin noihin kiusankappaleisiin paremmin käsiksi. Toivottavasti sain kaikki juuret pois – ovat sen verran ikäviä kukkapenkissä.

Jälkeen. Tuiviot on raivattu pois rinteestä.

Penkin istutuskokonaisuus ei tuolloin – eikä vieläkään ole täysin selvillä, mutta muutama niin selkeä visio minulle oli muodostunut, että päätin toteuttaa ne heti.

Penkin reunaan, ylätasanteelle vievän polun varteen istutin kangasajuruohoa. Penkin reunan jätin sen kummemmin rajaamatta, vaikka sopivia reunakiviä tuivioita ylös kaivaessani runsaasti löysinkin. Luotan siihen, että kangasajuruohot hoitavat hommansa ja ottavat penkin reunan haltuunsa ennen pitkää. Näen mielessäni, miten ne leviävät kauniisti penkin reunan yli polun päälle sulauttaen penkin ja polun toisiinsa.

Kangasajuruohoa penkin oikeassa reunassa. Tuosta ne visioni mukaan tulvivat penkin reunan yli polun laitaan.

Puutarhalla käydessämme mieheni ihastui ohotanmarunan erikoiseen ulkonäköön, joten ostin hänelle sellaisen lahjaksi. Pidän marunasta itsekin ja itse asiassa olen sellaisen aina puutarhaan halunnutkin – sille ei vain aiemmin ole ollut sopivaa paikkaa. Nyt tein löytämistäni kivenlohkareista penkin ylälaitaan pienen pesän ja istutin marunan siihen. Mielestäni maruna sopii kauniisti rinteeseen ja luulisin kasvupaikankin olevan sille sopiva. Ohotanmaruna ei nimittäin siedä märkyyttä, ja tässä rinteessä märkyys ei ole ongelma.

Ohotanmaruna – Artemisia schmidtiana

Tuivioiden takaa piilosta paljastuneen pesäkuusen eteen istutin euroopanalppitähteä tuomaan hieman korkeutta muuten aika matalaan kasvustoon. Lisäksi halusin jotain hopean sävyä myös penkin laajennusosaan, mutta en välttämättä hopeahärkkiä, kuten muualla rinnepenkissä. Nyt hopeutta tuovat sekä ohotanmaruna että kuusen edessä kasvavat alppitähdet.

Puolivahingossa löytyi samalla myös herkullinen väriyhdistelmä. Kultainen kamtsatkanmaksaruoho ja hopeinen euroopanalppitähti näyttävät kauniilta rinnakkain.

Kultainen kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum) ja hopeinen euroopanalppitähti (Leontopodium alpinum, edelweiss) rinnatusten. Ihana väriyhdistelmä!

Laajennusosan vasempaan laitaan istutin suloista neidonkurjenpolvea. Neidonkurjenpolvea kasvaa rinteessä jo ennestään ja toiveissani on, että vanhasta kasvustosta ja tästä uudesta, laajennusosan kasvustosta muodostuisi jossain vaiheessa kaunis, penkin halki soljuva neidonkurjenpolvien puro.

Neidonkurjenpolvi – Geranium sanguineum var. striatum

Lopuksi siirsin vielä punaista ketoneilikkaa rinteen toisesta päästä uuteen laajennusosaan. Valmiiksi rinne ei vielä tullut, sillä laajennusosan keskellä on edelleen noin 2,5-3 neliön tila, jonka kasvit ovat valitsematta.

Valkoinen ketoneilikka pyörii mielessä, mutta haluaisin rinteeseen ehkä myös jotain sinistä. En vain ole vielä keksinyt mitä. Olisiko teillä ehdottaa sopivaa kasvia?

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja uutta alkavaa viikkoa kaikille!

Rinnepenkin laajennusta – taas

Mies meni tuossa eräänä päivänä sanomaan, että ei pidä rinnepenkissä kasvavasta tuiviosta. Se oli hänen mielestään epäsiisti ja joutaisi pois.

Tuivion alla on 3m x 1,7m ala loistavaa istutusmaata 🙂

Katselin tuiviota tovin ja totesin hänen olevan aivan oikeassa. Tuivio ei ollut kaunis ja kasvoi tuossa ainoastaan siitä syystä, että se oli siinä aina ollut. Silmä oli vain niin tottunut siihen, että se oli saanut jäädä niille sijoilleen.

Naapurissa asuvan ystävän kanssa hämmästelimme tuiviota myös hetken ja pohdimme sen tulevaisuutta. Pohdinnan lopputuloksen voitte varmasti arvatakin – tuivio saisi lähteä ja sen tilalle istutettaisiin samanlaisia kasveja, kuin muuallakin rinnepenkissä.

Ketoneilikkaa, hopeahärkkiä ja kangasajuruohoa tulee myös uuteen laajennusosaan

Kokeeksi nykäisin yhtä alimmaisista taimista ja se lähti irti saman tien pelkin käsivoimin. Toisen taimen jouduin kaivamaan lapiolla.

Tässä on jo ensimmäinen tuivion taimi poistettu.

Sitten homma tyssäsi. Kanttauspuuhissa aiemmin päivällä venähtänyt selkä alkoi tuntua niin pahalta, että projekti piti keskeyttää siltä erää. Harmittaa, sillä mieli olisi tehnyt saada työ valmiiksi saman tien. Nyt hommaan tuli kuitenkin parin päivän mittainen pakollinen paussi.

Suloinen neidonkurjenpolvi sopisi rönsyävän kasvutapansa vuoksi hyvin myös uuteen laajennusosaan

Mutta toisaalta, onpahan hyvää aikaa suunnitella istutukset valmiiksi. Mitähän muuta sitä laittaisi…

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pieniä parannuksia

Sain viikonloppuna tehtyä pieniä parannuksia puutarhassa, muun muassa kitkettyä pari näkyvimmällä paikalla sijaitsevaa perennapenkkiä. Loput penkit jäivät vielä kitkemättä, ja ovatkin sillä tolalla, kunnes säät tästä paranevat. Minulla alkaa ensi viikolla kesäloma, ja silloin on ainakin hyvää aikaa saattaa kesken jäänyt työ päätökseen.

Muitakin pieniä parannuksia sain tehtyä. Olin jo vuoden päivät pohdiskellut, mitä istuttaisin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan. Viime vuonna siitä pois siirtämäni purppurakeijunkukat eivät edelleenkään olleet saaneet korvaajaa ja rinne oli yhdestä kohdasta autio. Uuden kasvin pitäisi mielellään olla sellainen, että se peittäisi pikkusipulien lakastuvat lehdet hyvin alleen.

Parannuskohta sijaitsee hopeahärkkimättäiden välissä, tuossa, missä näkyy ruskea kasa pikkusipuleiden rumia varsia. Varret pitäisi saada piiloon. Tuon ruman, penkin edessä olevan nurmikaistaleen sain viikonloppuna kitkettyä. Hurraa!

Ratkaisu löytyi läheltä ja oli niin itsestäänselvä, että vieläkin hämmästelen omaa pöljyyttäni. Viime syksynä pionipenkkiin istuttamani kurjenpolvet saisivat muuttaa uuten paikkaan rinteeseen! Kurjenpolvet ovat täydellisiä maanpeitekasveja tähän paikkaan, sillä ne aloittavat maanpäällisten osien kasvattamisen joka vuosi käytännössä nollasta. Pikkusipuleille jäisi näin runsaasti tilaa kukkia ja sitten kun niiden aika on ohi, kurjenpolvet saisivat peittää ne alleen. Kaiken lisäksi ’Elke’ sopisi värinsä puolesta paljon paremmin rinteeseen kuin pionipenkkiin. Miten minä en tätä aiemmin keksinyt!

Verikurjenpolvi ’Elke’ saapui pelastajaksi.

Huhtikuussa tekemäni rinteen laajennusosan jäljiltä rinteeseen oli jäänyt vielä tyhjä kolo ja siihen hankin yhden korallikeijunkukan taimen. Katson hetken aikaa, miten kasvi rinteessä viihtyy ja jos näyttää viihtyvän eikä paikka ole sille liian aurinkoinen, hankin vata sitten pari tainta lisää. Heräteostoksena mukaan lähti myös yksi valkoinen ketoneilikka, sillä minusta se sopi niin kauniisti yhteen korallikeijunkukan kanssa. Väriyhdistelmä on herkullinen. Kuin Marianne-karkki.

Marianne-karkin toinen osapuoli on ukkoskuuron jäljiltä täysin maassa, mutta eiköhän se siitä virkoa. Korallikeijunkukan kukinnotkin näyttävät menneen sateesta poikki.

Pionipenkki menetti siis penkin reunassa kasvaneet kurjenpolvet, mutta sai tilalle uudet. Minusta valkoinen väri sopii muutenkin paremmin tähän penkkiin, joten nyt pionipenkkiä reunustaa neljä valkoista verkikurjenpolvea. Penkkiin olisi mahtunut vielä pari tainta lisää, mutta taimia oli saatavilla ainoastaan neljä. Kurjenpolvet onneksi kasvavat vauhdilla ja niitä voi sitten myöhemmin jakaa koko reunuksen matkalle.

Verikurjenpolvi ’Album’ (Geranium sanguineum ’Album’)
Pionipenkissä ’Sarah Bernhardt’ on tässä kuvassa nupulla. Tällä hetkellä pionit ovat myrskyn runtelemia. Penkin vasemmassa kulmassa on vielä paikka yhdelle pionille. Haaveilen löytäväni siihen ’Bowl of Beautyn’ tai ’Coral Charmin’. Pionipenkin takana kiipeilevät kärhöt.

Taimitarhan kanat olivat muuten saaneet perheenlisäystä ❤ Ihania pikku piipittäjiä ❤

Mukavaa keskiviikkoa!

Kuulumisia kiireen keskeltä ja kevätkukkijoita

Kylläpäs on ollut jälleen kiireistä ja touhua on riittänyt sekä töissä että vapaa-ajalla. Töistä ei sen enempää, mutta vapaa-ajan osalta yksi h-hetkistä oli sunnuntaina, kun tyttären tanssiharrastus huipentui tämän kevään osalta kauan odotettuun kevätnäytökseen. Näytöstä edelsivät lukuisat pitkät ja perusteelliset harjoitukset, joissa esitystä hiottiin näytöskuntoon. Eilen pääsimme lopulta ihastelemaan Lappenrannan tanssiopiston maineikasta kevätnäytöstä.

Esityksen aikana ei saanut kuvata, joten tämä oli ainoa kuva, jonka otin. Tytär ei ole kuvassa, hän on vielä vähän nuorempaa ikäluokkaa.

Näytös oli upea ja oli nautinnollista seurata taidokkaiden esiintyjien tanssin riemua pursuavia esityksiä. Tytärtä ei kuulemma jännittänyt kuin vähän, eikä itseänikään aluksi. Huomasin kuitenkin jännityksen vähitellen hiipivän omaan puseroon näytöksen edetessä ja kasvavan sitä mukaa, kun tyttären ryhmän esitysvuoro läheni. Mutta turhaan jännitin, sillä kaikki meni hyvin ja tytöt tanssivat hienosti!

Mutta ennätin minä viikolla hieman puutarhaankin. Viime syksynä jäin miettimään rinnepenkin pientä laajennusosaa ja jätin asian hautumaan talven yli. Nyt lumien sulettua päätöstä ei tarvinnut enää kauaa miettiä, sen verran keskeneräiseltä penkki silmissäni talven jälkeen näytti.

Alkuperäisen penkin yläraja sekä kepillä mallinnettu uusi yläreuna.
Laajennusosa on vielä nurmen peitossa.
Sama toisesta suunnasta katsottuna.

Mallailin ensin penkin yläreunan uutta paikkaa ja kun oikea paikka oli löytynyt, kaivoin noin 40-50 cm leveän nurmikaistaleen pois koko penkin matkalta. Kasvit penkin jatkeelle jaoin rinnepenkin olemassaolevista kasveista: ketoneilikasta, hopeahärkistä ja kaukaasian pitkäpalosta.

Nyt penkki on siinä mitassa, johon se alunperinkin olisi pitänyt tehdä. Leikkimökin ja penkin yläreunan väliin jää vielä riittävän leveä kulkuväylä, mutta penkki ei enää näytä loppuvan kesken.

Uusi penkin yläreuna puolisen metriä alkuperäistä korkeammalla.
Samalla tuli tehtyä yksi porrasaskelma lisää.

Nyt vain odotetaan, että perennat pääsevät tässä penkissä – ja tietysti muuallakin – kunnolla kasvuun. Tällä hetkellä rinnepenkissä valtaa pitävät kevätsipulit.

Krookus ’King of Striped’
Krookus Botanical mix
Krookus ’Ruby Giant’ 
Kevätkurjenmiekka ’Katharine Hodgkin’ 

Reunuspenkissä puolestaan kukkivat posliinihyasintti ja lummetulppaani

Puolivarjon penkissä ei tällä hetkellä kuki kuin kirjokevättähti, mutta ei mene kauaa, kun balkaninvuokkokin aloittaa kukintansa.

Pionopenkiin odotellaan seuraavaksi tulppaaneja avautuvaksi, mutta nyt sitä koristavat kevätkurjenmiekat ja valkoiset krookukset.

Kevätkurjenmiekka ’Pauline’ 
Kevätkurjenmiekka ’Eye Catcher
Kultasahrami ’Jeanne d´Arc’ 
Pionipenkki rinnepenkin jatkeena

Millaisissa merkeissä teidän keväänne etenee?

Vielä kerran rinnepenkki

Kerroin tässä postauksessa, kuinka rakensin rinnepenkin jämäosaan penkin maksaruohoille. Penkistä tuli tosi kiva, yhtä kohtaa lukuunottamatta. Jäi nimittäin vähän mietityttämään tuo portaiden yläreuna. Penkkiä rajaava puureunus jäi puuttumaan siltä kohtaa, ja mietin, pitäisikö asialle vielä tehdä jotain, vai antaisiko olla.

IMG_5402-T

Mutta sitten Minna Hiidenkiven puutarhasta ehdotti, että voisi olla hyvä ajatus rajata penkki myös portaiden kohdalta. Niinpä päätin vielä kerran tarttua lapion varteen. Täytyihän sitä, kun Minnakin oli rajauksen kannalla 🙂 Niinpä rajasin myös portaiden yläosan puukarahkalla.

Mutta seuraavaksi rupesi sitten pistämään silmään tuo heinäseipäällä rajattu kohta.

IMG_5425-T

Muu osa penkistä on rajattu luonnonpuilla, jotka ovat vähän vinkuroita suuntaan jos toiseenkin. Tikkusuora heinäseiväs alkoi näyttää niiden rinnalla täysin luonnottomalta, joten ei auttanut kuin vaihtaa sekin luomuun.

IMG_5429-T

Nyt ei ärsytä silmää enää. Koko yläreunan rajaus on nyt tehty mukavan mutkaisista luonnonpuista, ja ilme on paljon luonnollisempi. Kun kasvit vielä tuosta leviävät, peittyvät loputkin kauneusvirheet.

Lopuksi rakensin vielä hauskan muotoisesta puukarahkasta kaiteentapaisen portaiden vasempaan reunaan.

img_5433-t.jpg

Nyt ei enää puutu kuin loppujen mehitähtien istutus, ja sitten alkaa viimein olla valmista tämän penkin osalta. Ainakin hetkeksi.

Mukavaa tiistaita 🙂