Missä kukittiin? – Kesän yhteenveto

Aloitin toukokuussa postaussarjan, jossa seurataan puutarhan kukinta-aikoja ja niiden vaihtelua. Tarkoituksena oli löytää puutarhasta ne hyvät ja toimivat puolet, paikantaa kohennusta vaativat osat sekä kerätä tietoa tulevien suunnitelmien pohjaksi. Samalla postaussarja toimi vastauksena Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämään toiveeseen pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Tämä postaus on yhteenveto tuosta sarjasta. Aloitan plussista.

Rinnepenkki


rehevöityi viime kesänä hurjan paljon ja kasvit valtasivat tyhjää multatilaa vauhdilla. Ilahduttavasti rinnepenkissä oli aina joku kasvi kukassa ja hopeiset kasvit toivat rinteeseen lisää ilmettä. Pientä uudelleenjärjestelyä rinne kuitenkin vielä vaatii ja kesällä syntyneeseen rinteen jatko-osaan pitää siirtää muutamia kasveja. Syyssipuleitakin rinteeseen mahtuisi vielä runsaasti.
Rinnepenkki kesän eri aikoina.

Pionipenkki


Rinnepenkin jatkeena oleva pionipenkki ei viime kesän perusteella kaipaa oikeastaan muuta, kuin kärsivällisen puutarhurin. Penkin takaosassa kasvavat kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä päässeet kunnolla vauhtiin, kuten eivät pionitkaan. Ensi ja tulevina kesinä tilanne saattaa kuitenkin olla jo ihan toinen, joten nyt tarvitaan vain malttia. Periaatteessa tässä penkissä pitäisi riittää kukkijoita huhtikuusta loppukesään ja alkusyksyyn saakka.

Iirispenkki


kärsii hieman siitä, että se sijaitsee tontin rajalla pihan perukoilla, eikä sitä juurikaan näe muuta kuin pyykkiä ripustaessa tai mattoja tampatessa. Penkki siis helposti unohtuu, eikä siihen tule panostettua niin paljon kuin etupihan näkyvämpiin penkkeihin.

Penkki on kuitenkin ihan toimiva ja täyttää tarkoituksensa raja-aitana. Nyt syksyllä istutin siihen lisää tulppaaneja runsaamman keväisen kukinnan toivossa, mutta muut toimenpiteet saavat jäädä odottamaan sitä hetkeä, kun puutarhan kiireisimmät ja eniten näkyvillä olevat parannustyöt on tehty.

Uusi penkki


on (tämän hetkisen) nimensä mukaisesti uusi, eikä siinä tähän mennessä ole kukkinut mitään ennen elokuuta 2019. Ensi keväänä toivottavasti kukkii, sillä istutin siihen noin 80 syyssipulia. Keskikesän kukinnasta toivon pääseväni nauttimaan keltapäivänliljojen ja keltaisten värililjojen toimesta – tosin päivänliljoja täytyy penkkiin hankkia vielä lisää. Penkissä kasvaa niitä ennestään kaksi, mutta neljä tarvittaisiin vielä. Ensi vuoden elo-syyskuussa penkki toivottavasti täyttyy taas yrtti-iisojen ja piiskujen värikkäästä kukinnasta. Niin, ja kasvaahan siinä yksi kärhökin.

Alppiruusupenkki


kukki kauniisti touko- ja kesäkuussa koiranhampaiden, alppiruusujen ja jättipoimulehden toimesta, mutta kaipasi kuunliljoja näyttävämpiä kukkijoita loppukesään.

Ensiavuksi loppukesän kukkapulaan istutin tämänvuotiset ruukkuhortensiat maahan rodojen ja jättipoimulehden väliin. Ensi kesä kertoo, kukkivatko hortensiat koskaan tai selviävätkö ne yleensäkään talvesta. Mikäli eivät, onpahan jo valmiiksi tehty paikka jollekin toiselle loppukesän kukkijalle.
Varhopenkki syyskussa. Hortensiat on istutettu suuren kiven eteen, jättipoimulehden ja alppiruusujen väliin.

Siirrytään vähitellen kohti ongelmallisempia paikkoja…

Reunuspenkki


Pidän reunuspenkistä tavallaan todella paljon, sillä se on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla: reunuspenkki. Siitä huolimatta toivoisin siihen vähän enemmän… jotain. Loppukesästä penkki näytti kaiken lisäksi tosi ankealta, mutta siitä puutarhuri voi syyttää ihan itseään ja kastelulaiskuuttaan.

Keskipenkki


muuttui paljon kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa – jotkut pariinkin otteeseen – ja penkkiä myös laajennettiin reippaasti. En kuitenkaan ole vieläkään tyytyväinen penkin kasvistoon, joten työt tämän penkin osalta jatkuvat vielä ensi kesänäkin.

Liljapenkki


on hyvin suloinen toukokuussa narsissien aikaan ja heinäkuussa puolestaan kukkivat liljat. Sitävastoin kesäkuulle ja elokuulle kaivattaisiin joku kaunis, kukkiva seuralainen liljojen joukkoon. Kuinkahan tähtiputket viihtyisivät liljojen seassa? Onko teillä ehdotuksia, mitä muuta liljojen sekaan voisi istuttaa?

Liljapenkissä on tätä nykyä myös keltaisten liljojen jättämä aukko, sillä siirsin ne tästä penkistä uuteen penkkiin. Sekin aukko vaatii täytettä.

Todelliset miinukset

Alapenkki


Keväinen alapenkki osoittautui melko paljaaksi. Balkaninvuokot kukittivat penkkiä viime keväänä vain harvakseltaan ja toivonkin, että ne ensi keväänä olisivat levinneet hieman runsaammaksi mättääksi. Jos syyskylvöni onnistuvat, ensi keväänä penkkiä täydentävät myös valkovuokot.

Keskikesällä penkki oli hyvin rehevä ja vihreä, mutta kukkijat jäivät melko lyhytaikaisiksi. Jaloangervot kärsivät kuivuudesta ja akileijatkaan eivät kukkineet koko kesänä. Teinkin nyt syksyllä kuivuudesta kärsineille jaloangervoille penkkiin lisää tilaa siirtämällä muita kasveja penkistä pois. Samalla lisäsin penkkiin multaa ja ryhmittelin kasveja parempaan järjestykseen. Keskikesän kukkijoiden toivossa kylvin penkkiin joukon istotähtiputken ja akileijojen siemeniä.


Pieniä korjausliikkeitä tämän penkin osalta sain siis tehtyä jo tänä vuonna. Ensi kesä näyttää, kuinka tehdyt muutokset toimivat ja mitä lisätoimenpiteitä penkki vaatii.

Rinnepenkin ylätasanteelle


on suunnitteilla suurempia muutoksia. Siirrän verikurjenpolvet ja pikkutöytöangervot penkistä muualle ja istutan tilalle jotain aivan muuta. Alkuperäinen visioni siitä, että tässä penkissä kasvaisi vain matalia kasveja on muuttunut täysin ja nyt mieleni tekee jotain näyttävämpää. Istutin punatähkien edessä olevaan tyhjään paikkaan jo pallerolaukkoja, mutta niiden lisäksi mielessä kumittelevat punaluppio, kaunopunahatut ja erilaiset koristeheinät.
Rinnepenkin ylätasanne syyskuussa.

Yläpenkki


Entinen lempipenkkini on muuttunut sekametelisopaksi. Kasvit kasvavat ahtaasti, eikä oikeastaan minkään kasvin kukinta päässyt tilan puutteen vuoksi kunnolla esiin. Yläpenkille onkin tarkoitus tehdä ensi kesänä perusteellinen muutos. Kaivan kaikki kasvit penkistä ylös, laajennan ja korotan penkkiä sekä ryhmittelen kasvit kokonaan uuteen järjestykseen. Uusi istutussuunnitelma on vielä täysin kesken (=aloittamatta), mutta penkin uusi etureuna tulisi suunnilleen tuohon viivan osoittaman kohtaan.
Yläpenkki syskuussa 2019. Ensi kesänä on tarkoitus laajentaa penkkiä suunnilleen viivan osoittamaan kohtaan saakka.

Kesän havaintojen perusteella ensi kesänä suurin muutostarve on puutarhan varjoisalla puolella. Viime kesänä tulikin keskityttyä pelkästään aurinkopuolen penkkeihin, joten tämä on hyvinkin luonnollista.

Kaiken kaikkiaan tämä oli itselleni hyvin hedelmällinen postaussarja. Muistikuvat tuppaavat muuttumaan ajan myötä, mutta tällä tavalla raadollisesti muistiin kirjoitettuna ne jäävät talteen juuri sen hetkisinä kuvina. Nyt minulla on hyvät muistiinpanot ja lähtökohdat lähteä tekemään suunnitelmia ensi kesää varten. Kiitos Inka kysymyksestä, siihen oli ilo vastata!

Mukavaa lokakuista viikonloppua kaikille!

Koko sarjaan voi käydä tutustumassa oheisten linkkien kautta:

Missä kukitaan? Osa 4b: elokuun puolivarjon ja varjon penkit

Palataan vielä hetkekesi ajassa taaksepäin ja vilkaistaan, miltä puutarhan varjoisan puolen penkit näyttivät elokuussa. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on tämän vuoden elokuussa ollut kukinnan puolesta hiljaista. Liekö kuivuus vaivannut, kun esimerkiksi jalo- ja keijuangervot kukkivat hyvin niukasti ja lyhyen aikaa.
Kuva on otettu elokuun loppupäivinä – puutarhassa alkaa olla jo syksyn sävyjä.

Yläpenkki

on rehevä ja runsas, vaikka näyttäviä kukkijoita ei kovin runsaasti elokuussa ollutkaan. Purppurakeijunkukkien herkkiä kukkia olemme saaneet ihailla koko kesän, samoin kuin niiden huomiotaherättäviä lehtiä. Näin loppukesästä ja alkusyksystä niiden punainen väri näyttää korostuvan entisestään.
Purpurakeijunkukat hohtavat punaisena loppukesän auringossa.
Sama penkki toisesta suunnasta kuvattuna. Sormivaleangervon lehdet ovat kauniita. Pidän niistä enemmän kuin kukinnoista.

Valtikkanauhus on viihtynyt hyvin uudessa paikassaan ja kiitokseksi siirrosta palkitsi meidät kauniin keltaisilla kukillaan. Toivotaan, että se nyt asettuu tuohon taloksi ja tuuheutuu tulevina vuosina oikein kunnolla. Huomasin muuten tässä eräänä päivänä, että minulla on jokin kummallinen mieltymys tällaisiin suippomaisiin kukintoihin. Valtikkanauhus on yksi suosikeistani, mutta puutarhasta löytyy myös salvioita, punatähkää, kellopeippiä, yrtti-iisoa, syyskimikkiä, kirjolupiinia, konnantatarta…

Maksaruoho on luikerrellut valtikkanauhuksen seuralaiseksi ja kasvaa yhtä korkeana kuin nauhus. Täytyy siirtää maksaruoho tästä muualle. Paikka on sille liian varjoinen ja se kasvaa vain korkeutta valoa kohti pyrkiessään.

Viime vuonna istuttamani syysvuokot eivät ole kukkineet. Ne ovat kyllä hyvävointisen näköisiä, mutta nuppuja, saati kukkia, ne eivät ole jaksaneet tehdä. Meinasin jo, että siirrän ne toiseen penkkiin, mutta ajattelin kuitenkin vielä odottaa ensi vuoteen ja katsoa, kukkisivatko vuokot tuolloin. Voihan nimittäin olla, että ne tarvitsevat hetken aikaa kotiutuakseen, ennen kuin uskaltautuvat kukkimaan.

Alapenkissä

komeimmin ja pisimpään kukki sinne siirtämäni kurjenkello. Kuunliljat aloittivat kukkimaan heinäkuun loppupuolella ja ne kukkivat elokuun puolenvälin tienoille saakka.
Kuunliljoja ja kurjenkelloja sävy sävyyn.

Penkissä kasvavat jaloangervot olivat jotenkin kituliaita tänä vuonna. Päädyinkin tekemään niille lisää tilaa ja siirsin punaluppion ja loput keijunkukat penkistä muualle. Samalla ryhmittelin penkin muitakin kasveja paremmille paikoille ja lisäsin kaikille uutta multaa. Toivotaan, että angervot siitä piristyvät ensi kesäksi.

Varjopenkissä

alppiruusut ovat rehevöityneet ja kuunliljojen jakotaimet alkavat nekin vähitellen kasvaa suuremmiksi. Naapurin pihalta penkin puolelle kurkottelevat saniaiset lisäävät rehevyyden tuntua. Minusta ne ovat hauskan näköiset tuolla penkin taustalla, vaikka välillä joudunkin kiskomaan innokkaimpia saniaisia penkin puolelta pois.

Tältä puutarhan nurkalta puuttuu syyskukkija. Menestyisiköhän tässä syyshortensia? Sille voisi tehdä paikan tuohon suurimman kiven eteen, missä nyt kasvaa jättipoimulehti. Ainoa ”mutta” asiassa on, että paikka saattaa olla hortensialle liian varjoisa. Syyshortensia Hydrangea paniculata ’Grandiflora’ voisi olla yksi vaihtoehto, sillä se näyttäisi kukkivan myös varjossa. Onko teillä kokemuksia tai suosituksia varjoisan paikan hortensioista? Tai mitä muita syyskukkijoita tähän voisi ajatella?

Iirispenkki

rehottaa tontin rajalla. Muutama unikko jaksaa vielä kukkia iiristen lomassa, mutta muuten penkki alkaa jo valmistautua syksyn tuloon. Iiristen lehdet ovat minusta kauniita ilman kukkiakin.

Lähestyvä syksy näkyy puutarhan varjoisalla puolella paljon selkeämmin, kuin aurinkoisissa penkeissä. Niissä kukitaan vielä, mutta täällä väritys alkaa muuttua jo syksyisemmäksi. Villiviinikin punastuu jo.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 4a: Aurinkopenkit elokuussa

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkataan vielä elokuiseen puutarhaan. Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen jälleen kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

Elokuu

Keskikesän paahteiset päivät ovat ohitse ja elokuun matala valo luo puutarhaan aivan uutta tunnelmaa. Aurinko ei pääse enää paistamaan puiden latvojen yli vaan sen valo siivilöityy lempeästi oksien lomitse ennen kuin se tavoittaa puutarhan. Varjot ovat syvemmät ja värit pehmeämmät.

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut elokuussa hopeanhohteiseksi. Hopeahärkki, alppitähdet ja ohotanmaruna pääsevät loistamaan, kun kesän värikkäimmät kukkijat eivät ota enää niin suurta roolia. Osa rinnepenkin kasveista aloittelee uutta kukintakierrosta, mutta into ei ole enää niin suuri, kuin alkukesästä.
Kasvit ovat kesän aikana rehevöityneet valtavasti.
Hopeahärkki on tehnyt muutaman uuden kukan. Sen takana myös kangasajuruoho kukkii yksittäisten kukkien voimin.
Ohotanmarunassa on tavattoman kaunis hopeinen sävy.

Kukintavuoro alkaa elokuussa siirtyä vähitellen maksaruohoille. Tässä kukkii hurmemaksaruoho.

Hurmemaksaruoho (Sedum ’Common red)

Rinnepenkin ylätasanne

koki elokuussa ryhtiliikkeen kanttauksen ja rinnepenkkiin yhdistymisen muodossa. Nyt kun kurjenpolvet ja pikkutöyhtöangervo eivät enää kuki, penkkiin tuovat näyttävyyttä hopeamaruna ja punatähkät.

Punatähkä on yksi elokuun komeimmista kukkijoista. Se on yleensä oikea perhosmagneetti, mutta tänä vuonna perhosia on näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Joitain ohdake-, nokkos – ja herukkaperhosia on näkynyt ja eräänä päivänä tapasin yhden suruvaipankin. Muutoin ovat perhoset olleet vähissä. Onneksi kimalaisia on runsaasti – nekin ilahduttavat aina kovasti.

Punatähkä (Liatris spicata)

Reunuspenkissä

on kuivaa. Kangasajuruohojen kukinnot ovat aivan ruskeita, olisi ehkä pitänyt kastella niitä enemmän kesän aikana.
Kuvan ottamisen jälkeen leikkasin ajuruohon kuihtuneet kukinnot pois ja tällä hetkellä penkin ilme on paljon vehreämpi.

Aiemmin alas leikkaamani loistosalvia sen sijaan voi hyvin ja kukkii nyt uudelleen.

Loistosalvia Schneehugel (Salvia x sylvestris)

Keskipenkki

koki sekin muodonmuutoksen ja laajeni puolisen metriä etureunastaan. Sekin penkki kantattiin kunnolla ja kasveja ryhmiteltiin uuteen järjestykseen. On hauska nähdä, miltä tämä penkki näyttää ensi vuonna elokuussa.

Penkin korkeimpina kukkivat leimut, kellopeippi sekä viimeinkin kukkimaan innostuneet kaunopunahatut. Muita kukkijoita ovat salviat, kurjenpolvet sekä jalokello

Syysleimu ja kaunopunahattu rinta rinnan

Jalokello on kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kukkii todella pitkään ja runsaasti ja vaikka kasvi on matala (vain noin 20 cm), sen suuret kukinnot näkyvät kauas. Huomaan pitäväni jalokellosta vuosi vuodelta enemmän.

Jalokello (Platycodon grandiflorus) 

Sininen loistosalvia ja jalokurjenpolvi Rozanne ovat kauniita yhdessä.

Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ (Geranium ’Rozanne’)

Liljapenkki

kaipaa kukkijoita loppukesäksi ja alkusyksyksi. Kenties niiden lomaan voisi istuttaa syysleimuja tai punahattuja?

Liljapenkin toisella, varjoisammalla puolella kukkivat kuunliljat. Viime syksynä tänne siirtämäni ’Halcyon’ näyttää viihtyvän uudessa kotipaikassaan hyvin ja myöskin viime syksynä istuttamani ’Firn Linen’ alennustaimet kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Kuunlilja ’Halcyon’

Pionipenkki

on kosmoskukkien valtakuntaa. Pitkään sain niiden kukintaa odottaa, mutta nyt ne kukkivat runsaasti. Aion joka tapauksessa ensi keväänä esikasvattaa kosmoskukat, jotta pääsen nauttimaan niiden kukinnasta aikaisemmin.

Kosmoskukkien varret ovat lähes puolitoistametriset ja niissä on valtavasti nuppuja.

Penkin toinen yksivuotinen asukas on tarhaneito ’Miss Jekyl’. Se jää valitettavasti täysin kosmoskukkien varjoon, vaikka aivan ihastuttava onkin. Täytyy ensi keväänä kylvää sitä jonnekin muualle.

Siemeniä tarhaneidosta voisi ainakin kuvitella tulevan runsaasti, kun katsoo näiden siemenkotien kokoa. Aivan valtavat!

Pionipenkin takana sijaitsevassa ruukkupuutarhassa kukkivat kesäpäivänhatut, samettikukat ja keväällä kylvämäni daaliat. Teen ruukkupuutarhan kuulumisista erillisen postauksen, muuten tästä postauksesta tulee aivan liian pitkä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_9967-t.jpg
Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’)

Penkissä kasvava loistokärhö ’Miss Bateman’ on ilokseni hengissä. Se alkoi yllättäen kesän aikana ruskistumaan ja jouduin leikkaamaan sen alas. Nyt se on alkanut työntää uutta versoa, joten tällä hetkellä sen selviämismahdollisuudet näyttävät paremmilta kuin vielä viime kuussa. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ kasvaa rauhalliseen tahtiin, mutta voi olla, että se ei vielä näin ensimmäisenä kesänään ennätä kukkia.

Uusi penkki

Tajusin juuri, että minulla ei ole uudelle, kelta-vuoletille penkille vielä nimeä. Todennäköisesti siitä tulee päivänliljapenkki – edellyttäen tietenkin, että joskus löydän siihen penkistä vielä uupuvat päivänliljat 🙂

Elokuinen kukinta tässä penkissä on kaunis ja runsas. Värit ovat kirkkaat ja aavistelevat jo syksyn tuloa. Pidän tästä vastaväriparista kovasti.

Kanadanpiisku ja yrtti-iiso ovat kaunis yhdistelmä ja täydellinen vastaväripari.

Tiukukärhö Arabella sopii hyvin kelta-violettiin yhdistelmään. Minun täytyy hankkia Arabellalle vielä kaunis obeliski, jotta se pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

Tiukukärhö `Arabella`

Elokuu on kaunis kuukausi. Se on vielä lämmin ja hyvinkin kesäinen, mutta ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Valon määrä alkaa pikku hiljaa vähetä ja puutarhaan alkaa ilmestyä syksyisiä sävyjä. Ilmassa on tiettyä haikeutta kesän kääntyessä ehtoopuolelle. Onneksi puutarhassa kuitenkin riittää kukkijoita vielä pitkään elokuun jälkeenkin.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 3a: Aurinkopenkit heinäkuussa

Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen kesäkuun tapaan kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

Heinäkuu

Heinäkuinen tunnelma on kaksijakoinen. Puutarhassa on sekä pirteitä väriläiskiä että seesteisiä istutusalueita. 1.7 meitä koetelleen kesämyrskyn seuraukset ovat edelleen nähtävissä. Osa kasveista ei koskaan toipunut siitä kunnolla ja osalla kukinta on selkeästi edellistä kesää myöhemmässä.

Etupihan aurinkopenkit

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut hillitymmäksi kun räiskyvissä väreissä kukkineet ajuruohot ja näyttävä hopeahärkki lopettivat kukintansa. Ketoneilikat kukkivat edelleen, mutta eivät nekään enää sydämensä kyllyydestä. Heinäkuisessa rinnepenkissä vallitsee seesteinen tunnelma.

Suloinen neidonkurjenpolvi, joka vielä kesäkuussa tuntui jäävän muiden kukkijoiden jalkoihin, on ottanut paikkansa ja kukkii runsaasti hillityn vaaleanpunaisin kukin. Nyt kun rinteen värikkäämmät kukkijat ovat lopettaneet, neidonkurjenpolvi pääsee kunnolla esiin.

Väriä penkkiin tuo keltainen kamtsatkan maksaruoho. Sen rinnalla kasvaa euroopanalppitähteä.

Punatähkä kukkii sekin aivan pian. Takana siintävät liljapenkin vaaleanpunaiset ’Rosella’s Dream’ -liljat.

Rinnepenkki koki heinäkuussa aikamoisen muodonmuutoksen, kun rinteessä kasvanut tuivio poistui. (Muutoksesta voi lukea täältä.) Tuivion jättämää aukkoa ei ole vielä kokonaan täytetty, mutta muutama uusi kasvi on jo löytänyt tiensä rinteeseen. Aukkopaikka olisi mukava täyttää myöhäiskesällä kukkivilla kasveilla.

Tuivion jättämä aukko. Polun reunassa kasvaa kangasajuruohoa ja oikean yläreunan kivipesässä ohotanmaruna. Pesäkuusen eteen istutin euroopanalppitähteä sekä pari kamtsatkanmaksaruohoa lisää. Istutin rinteeseen myös lisää neidonkurjenpolvea.

Yleiskuva ylätasanteesta

Ajattelin, että voisi olla paikallaan havainnollistaa hieman ylätasanteen istutusryhmiä. Alla olevassa kuvassa näkyy tilanne heinäkuun lopussa. Haaveissani ja visiossani näen alueen yhtenäisenä istutusalueena, jonka lomassa polut risteilevät. Vielä on jonkin matkaa kuljettavana, ennen kuin päästään siihen pisteeseen, mutta kun ajatellaan, että kolme kesää sitten tässä ei kasvanut mitään, ollaan jo päästy eteenpäin.

Rinnepenkin ylätasanteen puolella

koreilee hopeamaruna. Siirsin marunan aiemmin kesällä tähän reunuspenkistä, jossa se oli jäämässä kangasajuruohojen vangiksi. Taaempana näkyvät verikurjenpolvet ovat jo lopettaneet kukintansa. Niiden edessä pikkutöyhtöangervot ovat kukkineet hyvin laiskasti. Ehkäpä ne kukkivat ahkerammin elokuussa.

Hopeamarunan ja verikurjenpolvien välissä olevaan tyhjään kohtaan kylvin keväällä ruiskukan siemeniä. Tummat, tietyssä valossa lähes mustat ruiskukat näyttävät kauniilta hopeamarunan kanssa.

Nakkelin tähän penkkiin myös pussillisen sekalaisia kesäkukkien siemeniä. Sininen tarhaneito on asettunut pikkutöytöangervon kainaloon.

Reunuspenkki

on kangasajuruohojen valtakuntaa, eikä suuria muutoksia ole tapahtunut sitten kesäkuun. Viime talvi kohteli ankarasti penkin päässä kasvavia tuijia ja tarkoitus on jossain vaiheessa siirtää ne pois. Tästä suunnasta vahinko ei näy, mutta toiselta puolelta tuijat ovat lähes kaljuja. Tuijien tilalle olen kaavaillut jotain kaunista pikkupuuta. Lisäksi ajattelin siirtää ainakin osan keskipenkissä kasvavista valkoisista loistosalvioista tuonne penkin päähän, polun kaarteeseen.

Keskipenkissä

on valtikkanauhuksen jättämä aukko (multakohta tuossa oikealla). Siirsin nauhuksen puolivarjon penkkiin, sillä keskipenkki oli selvästi sille liian kuuma paikka. Nauhuksen korvaava kasvi oli heinäkuun lopulla vielä mietinnässä. Nyt aukko on täytetty, mutta siitä lisää myöhemmin. Penkin vasemmassa reunassa olevaa aukkoa yritän parhaillaan täyttää keväällä kylvämilläni mustapäivänhatun taimilla.
Valkoista ja sinistä salviaa, ’Rozanne’ kurjenpolvea, syysleimuja, euroopanalppitähteä ja kohta kukintansa aloittavaa valkoista jalokelloa sekä valkoista kaunopunahattua. Penkkiin on istutettu myös mustapäpivänhatun taimia, jotka toivottavasti kukkivat ensi kesänä. Harmaakurenpolvi ’Ballerina’ ei kuki enää, mutta vaalenpunainen kellopeippi on jo nupulla.

Heinäkuun ensimmäisen päivän raemyrsky ja rankkasade tekivät valitettavaa hallaa salvioille ja varistivat kaikki niiden kukinnot maahan. Salvioiden kukinta taisi tänä vuonna lakata siihen. Salviat kukkivat usein vielä syyskuussa, joten heinäkuun ”takatalvi” teki melkoisen tuhotyön niiden kohdalla. Penkin etureunassa kukkiva kurjenpolvi ’Rozanne’ tuo onneksi väriä penkkiin, ja syysleimutkin alkavat avata jo nuppujaan.

Syysleimuja tuloillaan

Tässä on tulossa siemenestä kasvattamiani mustapäivänhattu ’Green Wizardin’ taimia (etualalla yksi kitulias kaunopunahattu, joka ei vain suostu kasvaamaan). Kukkia ei ’Green Wisardilta’ vielä tänä kesänä ole odotettavissa, mutta kaikki taimet näyttävät terhakoilta ja hyvinvoivilta. Toivotaan niille onnea talvehtimiseen.

Kitkeä näköjään taas pitäisi…

Liljapenkki

on pihan väriläiskä. Penkin asukkaista kerroinkin jo enemmän täällä, joten ei paneuduta liljoihin kovin perusteellisesti.

Liljapenkin laajennus kummittelee edelleen mielessä ja tällä hetkellä mietin, että istuttaisin liljojen eteen jotain matalaa liljaa tuomaan penkkiin hieman vaihtelua ja korkeuseroa. Toinen asia, mikä on mietinnässä, on keltaisten liljojen siirto. Kävin jo varmuuden vuoksi merkkaamassa ne langoilla, jos päätän syksyllä siirtää ne jonnekin muualle. Mitenköhän ne tulisivat toimeen iiristen kanssa?

Kurkataan vielä liljapenkin toiselle, varjoisammalle puolelle. Siellä kasvaa erilaisia kuunliljoja sekä valkoista kurjenmiekkaa. Penkin ylemmälle, suurten kivien rajaamalle tasolle istutin aiemmin kesällä mieheltäni lahjaksi saamani kärhön.

Kuunlijapenkin uusin tulokas on pikkiriikkinen ja supersuloinen ’Blue Mouse Ear’

’Blue Mouse Ear’ ja sen takana nupulla olevia tarhaneitoja.

Penkin päässä puolestaan kukkii soihtulilja, joka viime kesänä kasvoi ruukussa. Istutin sen syksyllä maahan ja kaikeksi yllätykseksi se paitsi selvisi talvesta, myös kukkii.

Soihtulilja

Pionipenkin

ensimmäinen kesä on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin ja kolme viidestä pionista on jopa kukkinut. Harmikseni pionien kukinta tyssäsi heinäkuun alun myräkkään ja kukinta jäi hyvin lyhytaikaiseksi.
Kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’ hyisen suihkun jälkeen.

Muutama päivä myrskyn jälkeen paistaa jo aurinko, mutta pionit ovat nuupallaan.

Kylvin keväällä penkkiin kosmoskukan siemeniä toiveissani saada kukkiva penkki myös pionien lakastuttua. Olin melko varma, että kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä kukkisi ainakaan kovin runsaasti, joten luotin kosmoksiin. Toisin kävi. Kosmoskukat kasvoivat kyllä komeiksi ja tuuheiksi, mutta ainoastaan yksi niistä kukkii. Muissa ei näy edes nuppuja.

Yksinäinen kosmoskukka

Kylvin penkkiin myös tarhaneito ’Miss Jekylin’ siemeniä, ja niistäkin kukkii vain pari, muut hapsottavat nuputtomina siellä täällä.

Myös kärhöjen kohdalla koettiin takaisku, kun jouduin leikkaamaan ’Miss Batemanin’ versot lähes kokonaan alas. Kärhö lähti todella nopeasti kasvuun, mutta sitten aivan yllättäen sen lehdet alkoivat ruskistumaan. Mielestäni se ei ollut lakastumistautia, sillä lehdet näyttivät väriä lukuunottamatta muuten elinvoimaisilta. Varmuuden vuoksi leikkasin ruskeat versot kuitenkin pois (kiitos neuvoista, Minna), joten ’Miss Bateman’ ei ainakaan tänä kesänä enää kuki. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ näyttää onneksi voivan hyvin ja kasvaa rauhalliseen tahtiin.

Äidiltäni maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi saamani pelargonia puolestaan kukkii kauniisti.

Heinäkuussa koettiin siis jokunen takaisku, mutta loppusumma on kuitenkin positiivinen. Puutarhan istutusalueet kehittyvät vähitellen ja etenkin rinnepenkin muutos ja tuivion poistaminen veivät yleisilmettä ison harppauksen eteenpäin. Kehitettävää vielä riittää, mutta mennään asia kerrallaan.

Mukava viikonloppua ja elokuun alkua kaikille!

Missä kukitaan? Osa 2a: aurinkopenkit kesäkuussa

Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa kesän kukkijoista. Tarkoitus on tarkkailla koko kesän ajan, missä penkissä kukitaan ja mikä osa puutarhaa puolestaan kaipaa lisää kukkijoita. Kerään samalla kuvasarjoja Kasviluettelo-sivulle penkkien muutoksesta. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*. Sivu päivittyy koko ajan tässä kesän mittaan.

Jaan kesäkuun osion kahteen eri postaukseen, sillä muuten tästä postauksesta tulisi todella pitkä. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi aurinkopenkit ja toisessa puolivarjon ja varjon penkit. Toukokuun osan voi käydä lukemassa täältä.

Kesäkuu

Jos toukokuu oli tulppaanien juhlakautta, niin kesäkuussa väriloistosta ovat vastanneet rinnepenkin matalat maanpeiteperennat. Viime kesänä perustettu penkki alkaa vähitellen näyttää mukavan rehevältä ja kasvit ovat levinneet vauhdilla. Aukkopaikkoja toki vielä löytyy, mutta tätäkin kesää on vielä paljon jäljellä kasvien kasvaa.

Etupihan aurinkopenkit

Rinnepenkki

Muualla puutarhassa väritys on vaihtunut seesteisemmäksi, mutta sitä ei voi sanoa rinnepenkistä. Siinä leiskutaan. Rinnepenkissä kasvaa matalia maanpeiteperennoja, jotka näin kesäkuussa näyttävät ottavan elämästä kaiken ilon irti.
Sammalleimu, patjarikko, hopeahärkki kangasajuruoho, ketoneilikka ja ajuruohot kukkivat kesäkuussa sydämensä kyllyydestä.

Toukokuussa kukintansa aloittaneet patjarikko ja sammalleimu kukkivat vielä kesäkuun alkupäivät, mutta kesäkuun ehdottomat rinnepenkin katseenvangitsijat ovat olleet ajuruohot ja hopeahärkki.

Ajuruoho ’Albus’ (Thymus praecox)  ja Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)
Ajuruoho ’Purple Beauty’ (Thymus praecox)

Hopeahärkit ovat levinneet valtavasti. Olen ryhtynyt miettimään paikkoja, minne niitä voisi siirtää, etteivät ne valtaisi rinnepenkkiä täysin.

Hopeahärkki (Cerastium tomentosum)

Rinteessä kasvaa myös neidonkurjenpolvea, mutta se tuntuu jäävän kokonaan muiden jalkoihin. Kasvusto ei tosin vielä ole kovin runsas, joten ehkä sekin ottaa myöhemmin lopulta oman paikkansa rinteessä.

Neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum)

Kauniin kullankeltainen kamtsatkanmaksaruoho tuo mukavaa piristystä muuten valko-purppuraan rinteeseen. Kamtsatka kasvaa pesäkuusen ja tuivion lomassa rinnepenkin ja ylätasanteen saumassa, eikä sitä joka kulmasta huomaa. Mutta sitten kun sen huomaa, kasvi on oikea ilonpilkahdus. Olen välillä miettinyt, että siirtäisin kamtsatkan näkyvämmälle paikalle, mutta toisaalta pidän kovasti myös siitä yllätyksellisyydestä, jonka kasvin sijainti nykyisellään antaa. Penkin päävärit ovat niin vahvasti valkoinen ja purppura, että yllättävä keltainen pilkahdus on ilahduttava erikoisuus.

Kamsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum ’Variegatum’)
Kamtsatkan makasruoho kasvaa pesäkuusen ja tuivion välissä rinteen ja ylätasanteen saumassa. Maksaruohojen takana pilkottaa ylätasanteella kasvavat kurjenpolvet. Keskipenkkikin häämöttää taka-alalla.
Kamtsatkat toisesta suunnasta, ylätasanteelta kuvattuna. Ylätasanteella kasvaa pikkutöyhtöangervoa ja kurjenpolvea. Pelastin tähän penkkiin reunuspenkistä kangasajuruohojen keskelle vangiksi jääneen hopeamarunan. Se häämöttää aivan tuolla penkin päässä.

Rinnepenkin keskivaiheilla on aukkopaikka (kuvassa alla kahden hopeahärkkimättään välissä, tuossa missä nyt on ruma kasa pikkusipulien lakastuvia lehtiä) ja mietin siihen kuumeisesti täydennystä.

Onko teillä ehdotuksia, mikä kasvi tuohon sopisi? Itse ajattelin yhtenä vaihtoehtona korallikeijunkukkaa. Siinä olisi räväkkä kukinto, joka sopisi yhteen ketoneilikan kanssa ja myös kaunis lehti, joka peittäisi alleen lakastuvat pikkusipulien lehdet. Mutta onko paikka liian paahteinen keijunkukalle?

Reunuspenkki

Tulppaanien räiskyvät värit ovat kesäkuussa vaihtuneet kangasajuruohon ja salvian hillitympään kukintaan. Kukat ovat vaatimattomia tulppaaneihin nähden, mutta niitä on paljon. Pieniä pörisijöitä siis riittää, sillä sekä kangasajuruohot että salviat ovat kimalaisten suurta herkkua. Myös perhoset viihtyvät ajuruohojen seassa, salvioista ne eivät niinkään piittaa. Ovat ilmeisesti yhdessä tuumin sopineet, että jättävät salviat suosiolla kimalaisille.

Keskipenkki

Keskipenkki on sekin vaihtanut värinsä tyynempiin sävyihin toukokuisen tulppanien järjestämän ilotulituksen jälkeen. Tulppaanit kukkivat kesäkuun kymmenennen päivän tienoille, mutta sen jälkeen tunnelma penkissä on ollut hyvin seesteinen.
6.6.2019 tulppaanit kukkivat vielä. Harmaakurjenpolvi ’Ballerina’ on myös aloittanut kukintansa.
19.6.2019
Salviat ovat kukassa, samoin etureunassa kasvava harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Muuten on vihreää.

Keskipenkissä on näin kuun lopussa tulppaanien jättämä kauhistuttavan ruma aukko. Leikkasin täysin korpuksi kuihtuneet tulppaaninvarret pois rumentamasta näkymää ja nyt – ennen kuin kaunopunahattu ja siemenestä tänä kesänä kasvattamani mustapäivänhattu ’Green Wizard’ rehevöityvät – penkin keskusta näyttää surkealta. Fiksu malttaisi odottaa, että kasvit kasvavat täyteen mittaansa, malttamattoman tekisi mieli lähteä käymään taimitarhalla.

Keskipenkki 29.6.2019.

Tulppaanien varsien alta paljastui myös valtava määrä viime kesän unikoista kylväytyneitä taimia. Raukat olivat jääneet aivan pikkiriikkisiksi kasvaessaan tulppaanien seassa ja auringon valolta piilossa.

Hassuja miniunikoita.
Jos haluatte kasvattaa pikkiriikkisiä unikoita, antakaa niiden kasvaa varjossa 🙂

Penkin reunustalle kylväytyneet unikot sen sijaan ovat kasvaneet tomerasti ja ovat normaalin kokoisia.

Liljapenkin

ovat vallanneet liljat – tosin ne eivät vielä kuki. Narsissien kuihtuvat kukat ja lehdet jäivät nopeasti ylös nousevien liljojanvarsien sekaan piiloon, joten siinä mielessä narsissien ja liljojen yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi. Kukkijoita penkissä ei kesäkuussa juurikaan ole ollut nyt kun penkin lakea aiemmin koristanut lumipalloheisi pääsi päiviltään. Penkin päässä kasvava päivänlilja on ollut penkin ainoa kukkija, ja senkin ajattelin hävittää. En ole koskaan erityisesti pitänyt siitä, eikä se tunnu löytävän oikeaa paikkaa puutarhassa.

Mielessä itää myös liljapenkin pieni laajennus. Jos penkkiä leventäisi hieman, liljojen eteen saisi jotain kivaa keskikorkeaa kasvia peittämään liljojen varsia. Mitähän siihen voisi istuttaa?

Pionipenkki

jatkaa puutarhan hillittyä linjaa. Tulppaanien lakastuttua penkin sävy on ollut hyvin vihervoittoinen ja kukinnasta ovat vastanneet valkoiset kaunottaret loistokärhö ’Miss Bateman’ ja pioniherttuatar, ’Duchesse de Nemours’. Tulevina kesinä on todennäköisesti odotettavissa värikkäämpi penkki pionien rehevöityessä. Kaikki penkin taimet on nimittäin istutettu viime syksynä, eikä näin ensimmäisenä kesänä suurta kukkaloistoa ollut odotettavissakaan. Vuoden päästä kesäkuussa saattaa näyttää jo toisenlaiselta.
Pihamme kaikkien aikojen ensimmäinen kärhö ’Miss Bateman’ avasi ensimmäisen kukkansa jo kesäkuun puolivälissä. Miss Bateman kukkii keskikesällä vanhoilla versoilla ja uudelleen loppukesällä uusilla versoilla. Vanhoihin versoihin muodostuneet kukat ovat nyt jo lakastuneet, mutta toiveita siis on, että se kukkii tänä vuonna vielä uudelleen.
Hurmaava, tuhansissa eri valkoisen sävyissä koreileva ’Duchesse de Nemours’ sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen pionin kukka meidän pihallamme.

Kun näin kesäkuussa pionipenkkiä katselee, huomaa penkin etureunan autiuden. Istutin penkin reunaan viime syksynä taimialesta ostamieni kurjenpolvia, mutta ne ovat lähteneet todella huonosti kasvuun ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Penkin reuna näyttää surulliselta ja selvästi on havaittavissa myös, että tilaa olisi vielä parille uudellekin pionille. Vai mitä olette mieltä?

Surulliset kurjenpolvet ja ankea penkin reuna.

Yhteenvetona siis:
Keskipenkissä on kesäkuun lopussa ruma aukko. Odottaako vai mennäkö taimiostoksille?
Liljapenkkiä voisi laajentaa. Mikä olisi sopiva kasvi liljojen eteen?
Rinnepenkki tarvitsee ehkä täydennystä. Mikä olisi kiva kasvi?
Pionipenkin etureunalle täytyy tehdä jotain.
Muuten on asiat ihan hyvin 🙂

Huh, tulipa pitkä postaus. Kiva, jos jaksoit mukana loppuun saakka.

Mukavia kesäkuun viimeisiä päiviä!