Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Rikkaruohoelämää -blogin Between haastoi minut jo perinteeksi muodostuneeseen Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaablogista, ja tällä kertaa haasteen teemana on paras. Lämmin kiitos haasteesta, Between ja kiitokset myös Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta 🙂

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

  • Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
  • Haasta yksi tai useampi blogi
  • Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa. 

Kuuden kuvan valitseminen oli yllättävän hankalaa, sillä kesään mahtui niin paljon hienoja hetkiä ja muistoja. Näihin kuviin ja muistoihin päädyin kuitenkin tällä kertaa:

Tulppaanit ovat aina kuuluneet lempikukkiini. Niiden kukinta saa hymyn huulille ja puutarhan loistamaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä ’Carnaval de Rio’ kylpee auringonpaisteessa ja kuivattelee sateen jälkiä terälehdiltään.
Tässä on avautumassa puutarhamme historian ensimmäinen kärhön kukka. Istutin viime syksynä kaksi jalokärhöä pionipenkkiin ja ilokseni toinen niistä innostui kukkimaan heti alkukesästä. Jalokärhö ’Miss Bateman’ on ihastuttava ilmestys.
Rhododendron ’Cunningham’s White’ on kaunis sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella. Tässä kuvassa hän on somistanut itsensä vaaleanpunaisilla pupunkorvilla.
Jos ’Miss Bateman’ oli ensimmäinen kärhömme, tässä on ikuistettuna ihka ensimmäinen pionimme, kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’. Pionit ovat uusia tulokkaita puutarhassamme ja viime kesä oli vasta niiden ensimmäinen. Siitä syystä niiden kukinta onkin jäänyt erityisesti mieleeni.
Jättilaukan väritys on yksinkertaisesti vastustamaton.
Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat monipuolisia, helppoja, kiitollisia ja kauniita kasvatettavia, eivätkä ne suuremmin pidä meteliä itsestään. Tämä suonikas kaunotar on harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.

Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton ♡ .

Omaa kuuden kesäkuvan sarjaa haastan valitsemaan seuraavat blogit:

Hiidenkiven puutarhassa
Kukka & Kaali
Kottikärryn kääntöpiiri

Hittilista

Meille satoi sunnuntaina ensilumi. Pakkasta on ollut siitä lähtien, joten sunnuntaina satanut lumipeite on edelleen tukevasti maassa ja puutarha näyttää hyvin talviselta. Ajattelinkin, että olisi mukava palata hetkeksi kesäiseen puutarhaan ja tarttua kysymykseen, jonka Riiti esitti blogin synttäriarvonnan yhteydessä.

Riiti kysyi:

”Mitkä kasvivalinnat ovat olleet hittejä (tai huteja) pihallasi?”

Aluksi ajattelin, että hitti-kysymykseen on helppo vastata, sillä hienoja kasveja on niin paljon. Mutta kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, kysymys ei ollutkaan enää niin yksinkeritainen. Kävin miettimään, mikä todellisuudessa tekee jostain kasvista hitin. Onko se helppohoitoisuus tai kestävyys? Vai kenties kasvin hurmaava tuoksu tai sen kyky taistella rikkaruohoja vastaan? Tai suosio pölyttäjien keskuudessa? Vai yksinkertaisesti se, että kasvi miellyttää silmää? En keksinyt asiaan tyhjentävää vastausta, ja niinpä päädyin pohtimaan aihetta usealta eri kantilta. Kiitos Riiti kysymyksestä, yritän nyt vastata siihen parhaani mukaan. Aloitetaan pölyttäjistä.

Varhain keväällä kukkivat krookukset ja lummetulppaanit ovat pölyttäjien suuressa suosiossa. Myöhemmin kesällä kukkivat kaunopunahatut, punatähkä sekä yrtti-iiso houkuttelevat nekin perhosia ja kimalaisia sankoin joukoin.

Krookus (Crocus) ’King of Striped’, Lummetulppaani (Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä) ’Heart’s Delight’, Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) ’Alba’, Punatähkä (Liatris spicata) ja Yrtti-iiso (Agastache hybride) ’Black Adder’.

Myös salviat ja kangasajuruohot vetävät pölyttäjiä puoleensa, mutta sen lisäksi ne kuuluvat myös kategoriaan hurmaava tuoksu. Pidän suunnattomasti erilaisista yrteistä, minkä vuoksi ei lienee yllätys, että myös salvian ja kangasajuruohon tuoksu on mieleeni. Nämä kasvit ovat myös helppohoitoisia ja ainakin omasta mielestäni tavattoman kauniita. Tiheän mattomaisesti kasvava kangasajuruoho on myös erinomainen rikkakasvien nujertaja

Valkoinen ja sininen loistosalvia (Salvia × sylvestris) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Lisää rikkakasvien nujertajia löytyy rinnepenkistä, jonne on valikoitunut matalia maanpeitekasveja. Ajuruohot, kurjenpolvet, hopeahärkki, sammalleimut, kaukasianpitkäpalko, ketoneilikat ja patjarikko kasvavat tiheinä kasvustoina ja pärjäävät mainiosti taistelussa rikkakasveja vastaan.

Vasen yläkulma: ketoneilikka (Dianthus deltoides) ´Brilliant´, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, kangasajuruojo (Thymus serpyllum) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum).
Sen alapuolella: neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum).
Oikea yläkulma: patjarikko (Saxifraga x arendsii) ’Purpurteppich’.
Siitä eteenpäin vasemmalta oikealle: hopeahärkki (Cerastium tomentosum), ajuruoho (Thymus praecox) ’Purple Beauty’, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, sammalleimu (Phlox subulataja kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) ´Rosea´.

Kurjenpolvet pääsevät hittilistalle monestakin syystä. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia, kestäviä ja pärjäävät rikoillekin mainiosti. Kurjenpolvet ovat hitti myös siitä syystä, että niistä löytyy hyvin eri aikaan kukkivia lajikkeita. Esimerkiksi harmaakurjenpolvi Ballerina aloittaa kukintansa jo alkukesästä, kun taas jalokurjenpolvi Rozanne keskittyy kukkimaan loppukesästä ja kukkiikin sitten pakkasiin saakka. Erikorkuisia kasvustoja tekevillä kurjenpolvilla saa myös mukavaa vaihtelua puutarhaan. Verikurjenpolvet tuovat tuuheutta kukkapenkkeihin ja ovat hyviä reunuskasveja, kun taas maata myöten matalana kasvava neidonkurjenpolvi on erinomainen lajike esimerkiksi rinteeseen.

Jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’ (siniset kukat vasemmassa ylä ja alakuvassa), harmaakurjenpolvi (Geranium cinereum)Ballerina’ (ylimpänä keskellä), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum)Elke’ (Ballerinan alapuolella), neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) oikea yläkulma sekä oikea alakulma ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Album’ (oikealla keskellä).

Jos kurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä, sitä ovat myös kuunliljat. Kuunliljat ovat mitä mainioimpia kasveja ja niistäkin löytyy lajikkeita jokaiseen makuun. On suurta ja pientä, kirjavaa ja yksiväristä, kippura- ja suoralehtistä, kiiltävää ja mattapintaista – jokaiselle jotakin. Kuunlilja on näyttävä kasvi, joka ilahduttaa kauneudellaan vuodesta toiseen. Olen surutta jakanut ja siirtänyt kuunliljoja aina tarpeen tai mielihalun mukaan, eivätkä ne ole olleet moisesta moksiskaan. Nämä varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen komistukset tuovat vehreyttä ja eloisuutta puutarhaan, ja ansaitsevat ehdottomasti paikan hittilistalla.

Kuunliljat ’Halcyon’, joku maatiaislajike (?), pikkiriikkinen ’Blue Mouse Ear’, mahdollisesti ’So Sweet’, ’Halcyon’ ja ’Firn Line’. En tiedä kaikkien puutarhassa kasvavien kuunliljojen nimiä, mutta upeita ne ovat nimen puutteesta huolimatta.

Toisenlaista näyttävyyttä edustavat pionit, joiden toivon nousevan puutarhan hitiksi jossain vaiheessa. Pionipenkkini on hyvin nuori ja pionit on istutettu siihen vasta vuosi sitten syksyllä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen on vaikea sanoa, ovatko pionit hitti vai osoittautuvatko ne lopulta hudiksi, mutta ensimmäinen kesä antaa kuitenkin toivoa hittiyden puolesta. Kolme viidestä istutetusta pionista kukki jo heti ensimmäisenä kesänä, minkä innoittamana uskaltauduin istuttamaan penkkiin tänä syksynä kaksi pionin juurakkoa lisää.

Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Wladyslawa’, ’Sarah Bernhardt’ ja ’Duchesse de Nemours’ kukkivat heti ensimmäisenä kesänä. Penkissä kasvaa myös Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Karl Rosenfield’ ja ’Krinkled White’ sekä tänä syksynä istutetut juurakot Paeonia ’Pink Hawaiian Coral’ ja Paeonia lactiflora ’Shirley Temple’.

Ah, niin ihana perhoangervo pääsee hittilistalle, koska se on vain niin ihana. Se on hyvin siro, pensasmaisesti kasvava perenna, jonka ilmava kasvutapa keventää kukkapenkkiä kivasti. Sen kukat ovat hyvin pienet ja hennot, mutta kasvi on silti hyvin huomiotaherättävä. Punertavat varret korostavat minusta hienosti puhtaanvalkoisia kukkia ja kaiken lisäksi perhoangervo on kaunis syksylläkin, kun sen lehdet saavat syvän punaisen sävyn.

Perhoangervo – Gillenia trifoliata

Varjopenkin kuningatar, alppiruusu ’Cunningham’s White’ on näyttävä varhaiskesän kukkija, ja pääsee listalle komean kukintansa, kauniin ikivihreän lehvästönsä sekä kukinta-aikansa vuoksi. Alppiruusujen kukkiessa ei kovin moni muu kasvi ole vielä kukassa ja niiden ylenpalttisen runsas kukinta onkin siksi erityisen ilahduttava. Ikivihreä alppiruusu viihtyy hyvin puutarhan varjoisassa nurkassa, vaatii hyvin vähän huolenpitoa (lannoitan keväällä, lisään kuorikatetta tarvittaessa ja kastelen kuivimpina aikoina) ja on kaunis kukinnan päätyttyäkin.

Alppiruusu Rhododendron ’Cunningham’s white’

Suljetaan ympyrä ja palataan vielä kevään kauniiden kukkijoiden, krookusten ja kevätkurjenmiekkojen pariin. Nämä ihanuudet ovat kovasti pinnalla ja mielessä tässäkin vaiheessa vuotta, sillä jälleen on tullut istutettua sipuli jos toinenkin kevään kukkaloiston toivossa. Kevätkukkijat ovat ehdottomasti hitti, sillä pitkän talven jälkeen ne tuovat kauan kaivattua väriä puutarhaan ja ilahduttavat kauneudellaan. Ja ne kimalaisetkin pitävät näistä. 🙂 Puolisen vuotta kun vielä jaksaa odottaa, alkaa pikku hiljaa näyttää taas tältä:

Joukko erilaisia krookuksia sekä kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’, ’Eye Catcher’ ja ’Pauline’.

Tuhannet kiitokset Riitille vielä kerran hauskasta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. Puutarhan hudeista kirjoittelen myöhemmin – niitäkin nimittäin löytyy.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Missä kukittiin? – Kesän yhteenveto

Aloitin toukokuussa postaussarjan, jossa seurataan puutarhan kukinta-aikoja ja niiden vaihtelua. Tarkoituksena oli löytää puutarhasta ne hyvät ja toimivat puolet, paikantaa kohennusta vaativat osat sekä kerätä tietoa tulevien suunnitelmien pohjaksi. Samalla postaussarja toimi vastauksena Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämään toiveeseen pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Tämä postaus on yhteenveto tuosta sarjasta. Aloitan plussista.

Rinnepenkki


rehevöityi viime kesänä hurjan paljon ja kasvit valtasivat tyhjää multatilaa vauhdilla. Ilahduttavasti rinnepenkissä oli aina joku kasvi kukassa ja hopeiset kasvit toivat rinteeseen lisää ilmettä. Pientä uudelleenjärjestelyä rinne kuitenkin vielä vaatii ja kesällä syntyneeseen rinteen jatko-osaan pitää siirtää muutamia kasveja. Syyssipuleitakin rinteeseen mahtuisi vielä runsaasti.
Rinnepenkki kesän eri aikoina.

Pionipenkki


Rinnepenkin jatkeena oleva pionipenkki ei viime kesän perusteella kaipaa oikeastaan muuta, kuin kärsivällisen puutarhurin. Penkin takaosassa kasvavat kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä päässeet kunnolla vauhtiin, kuten eivät pionitkaan. Ensi ja tulevina kesinä tilanne saattaa kuitenkin olla jo ihan toinen, joten nyt tarvitaan vain malttia. Periaatteessa tässä penkissä pitäisi riittää kukkijoita huhtikuusta loppukesään ja alkusyksyyn saakka.

Iirispenkki


kärsii hieman siitä, että se sijaitsee tontin rajalla pihan perukoilla, eikä sitä juurikaan näe muuta kuin pyykkiä ripustaessa tai mattoja tampatessa. Penkki siis helposti unohtuu, eikä siihen tule panostettua niin paljon kuin etupihan näkyvämpiin penkkeihin.

Penkki on kuitenkin ihan toimiva ja täyttää tarkoituksensa raja-aitana. Nyt syksyllä istutin siihen lisää tulppaaneja runsaamman keväisen kukinnan toivossa, mutta muut toimenpiteet saavat jäädä odottamaan sitä hetkeä, kun puutarhan kiireisimmät ja eniten näkyvillä olevat parannustyöt on tehty.

Uusi penkki


on (tämän hetkisen) nimensä mukaisesti uusi, eikä siinä tähän mennessä ole kukkinut mitään ennen elokuuta 2019. Ensi keväänä toivottavasti kukkii, sillä istutin siihen noin 80 syyssipulia. Keskikesän kukinnasta toivon pääseväni nauttimaan keltapäivänliljojen ja keltaisten värililjojen toimesta – tosin päivänliljoja täytyy penkkiin hankkia vielä lisää. Penkissä kasvaa niitä ennestään kaksi, mutta neljä tarvittaisiin vielä. Ensi vuoden elo-syyskuussa penkki toivottavasti täyttyy taas yrtti-iisojen ja piiskujen värikkäästä kukinnasta. Niin, ja kasvaahan siinä yksi kärhökin.

Alppiruusupenkki


kukki kauniisti touko- ja kesäkuussa koiranhampaiden, alppiruusujen ja jättipoimulehden toimesta, mutta kaipasi kuunliljoja näyttävämpiä kukkijoita loppukesään.

Ensiavuksi loppukesän kukkapulaan istutin tämänvuotiset ruukkuhortensiat maahan rodojen ja jättipoimulehden väliin. Ensi kesä kertoo, kukkivatko hortensiat koskaan tai selviävätkö ne yleensäkään talvesta. Mikäli eivät, onpahan jo valmiiksi tehty paikka jollekin toiselle loppukesän kukkijalle.
Varhopenkki syyskussa. Hortensiat on istutettu suuren kiven eteen, jättipoimulehden ja alppiruusujen väliin.

Siirrytään vähitellen kohti ongelmallisempia paikkoja…

Reunuspenkki


Pidän reunuspenkistä tavallaan todella paljon, sillä se on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla: reunuspenkki. Siitä huolimatta toivoisin siihen vähän enemmän… jotain. Loppukesästä penkki näytti kaiken lisäksi tosi ankealta, mutta siitä puutarhuri voi syyttää ihan itseään ja kastelulaiskuuttaan.

Keskipenkki


muuttui paljon kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa – jotkut pariinkin otteeseen – ja penkkiä myös laajennettiin reippaasti. En kuitenkaan ole vieläkään tyytyväinen penkin kasvistoon, joten työt tämän penkin osalta jatkuvat vielä ensi kesänäkin.

Liljapenkki


on hyvin suloinen toukokuussa narsissien aikaan ja heinäkuussa puolestaan kukkivat liljat. Sitävastoin kesäkuulle ja elokuulle kaivattaisiin joku kaunis, kukkiva seuralainen liljojen joukkoon. Kuinkahan tähtiputket viihtyisivät liljojen seassa? Onko teillä ehdotuksia, mitä muuta liljojen sekaan voisi istuttaa?

Liljapenkissä on tätä nykyä myös keltaisten liljojen jättämä aukko, sillä siirsin ne tästä penkistä uuteen penkkiin. Sekin aukko vaatii täytettä.

Todelliset miinukset

Alapenkki


Keväinen alapenkki osoittautui melko paljaaksi. Balkaninvuokot kukittivat penkkiä viime keväänä vain harvakseltaan ja toivonkin, että ne ensi keväänä olisivat levinneet hieman runsaammaksi mättääksi. Jos syyskylvöni onnistuvat, ensi keväänä penkkiä täydentävät myös valkovuokot.

Keskikesällä penkki oli hyvin rehevä ja vihreä, mutta kukkijat jäivät melko lyhytaikaisiksi. Jaloangervot kärsivät kuivuudesta ja akileijatkaan eivät kukkineet koko kesänä. Teinkin nyt syksyllä kuivuudesta kärsineille jaloangervoille penkkiin lisää tilaa siirtämällä muita kasveja penkistä pois. Samalla lisäsin penkkiin multaa ja ryhmittelin kasveja parempaan järjestykseen. Keskikesän kukkijoiden toivossa kylvin penkkiin joukon istotähtiputken ja akileijojen siemeniä.


Pieniä korjausliikkeitä tämän penkin osalta sain siis tehtyä jo tänä vuonna. Ensi kesä näyttää, kuinka tehdyt muutokset toimivat ja mitä lisätoimenpiteitä penkki vaatii.

Rinnepenkin ylätasanteelle


on suunnitteilla suurempia muutoksia. Siirrän verikurjenpolvet ja pikkutöytöangervot penkistä muualle ja istutan tilalle jotain aivan muuta. Alkuperäinen visioni siitä, että tässä penkissä kasvaisi vain matalia kasveja on muuttunut täysin ja nyt mieleni tekee jotain näyttävämpää. Istutin punatähkien edessä olevaan tyhjään paikkaan jo pallerolaukkoja, mutta niiden lisäksi mielessä kumittelevat punaluppio, kaunopunahatut ja erilaiset koristeheinät.
Rinnepenkin ylätasanne syyskuussa.

Yläpenkki


Entinen lempipenkkini on muuttunut sekametelisopaksi. Kasvit kasvavat ahtaasti, eikä oikeastaan minkään kasvin kukinta päässyt tilan puutteen vuoksi kunnolla esiin. Yläpenkille onkin tarkoitus tehdä ensi kesänä perusteellinen muutos. Kaivan kaikki kasvit penkistä ylös, laajennan ja korotan penkkiä sekä ryhmittelen kasvit kokonaan uuteen järjestykseen. Uusi istutussuunnitelma on vielä täysin kesken (=aloittamatta), mutta penkin uusi etureuna tulisi suunnilleen tuohon viivan osoittaman kohtaan.
Yläpenkki syskuussa 2019. Ensi kesänä on tarkoitus laajentaa penkkiä suunnilleen viivan osoittamaan kohtaan saakka.

Kesän havaintojen perusteella ensi kesänä suurin muutostarve on puutarhan varjoisalla puolella. Viime kesänä tulikin keskityttyä pelkästään aurinkopuolen penkkeihin, joten tämä on hyvinkin luonnollista.

Kaiken kaikkiaan tämä oli itselleni hyvin hedelmällinen postaussarja. Muistikuvat tuppaavat muuttumaan ajan myötä, mutta tällä tavalla raadollisesti muistiin kirjoitettuna ne jäävät talteen juuri sen hetkisinä kuvina. Nyt minulla on hyvät muistiinpanot ja lähtökohdat lähteä tekemään suunnitelmia ensi kesää varten. Kiitos Inka kysymyksestä, siihen oli ilo vastata!

Mukavaa lokakuista viikonloppua kaikille!

Koko sarjaan voi käydä tutustumassa oheisten linkkien kautta:

Ihanat yhdessä

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kysyi blogin 1v-syntymäpäiväarvonnan yhteydessä:

Mitkä kasvit puutarhassasi ovat sinusta onnistuneita kumppaneita samalla istutusalueella eli joko täydentävät ihanasti toisiaan tai korostavat toistensa parhaita puolia?

Kiitos kysymyksestä Päivi, tässä tulee siihen vastaus 🙂

Ensimmäisen kuvasarjan yhdistelmää olen hehkuttanut jo useampaan kertaan aiemminkin, mutta se on pakko ottaa esiin myös tässä yhteydessä. Yrtti-iison ja kanadanpiiskun yhdistelmä on vain niin kaunis. Vastavärejä pitäisi käyttää puutarhasuunnittelussa enemmänkin, niin toimiva tehokeino se on.

Toinen kaunis ja mielestäni onnistunut yhdistelmä on kullankeltaisen kamtsatkanmaksaruohon ja hopeisen alppitähden liitto. Molemmat kasvit kasvavat rinnepenkissä pesäkuusten lomassa. Tumman vihreät pesäkuuset luovat niille kauniin taustan ja korostavat hopean ja kullan sävyjä entisestään.

Euroopan alppitähti ja kamtsatkanmaksaruoho, taustallaan pesäkuuset.

Hopean kanssa sointuu kauniisti myös räväkkä punainen. Tässä heleä ja herkkä hopeahärkki rinnallaan ryhdikäs ketoneilikka.

Paitsi värinsä puolesta, hopeahärkki ja ketoneilikka sopivat yhteen muutenkin. Molemmat kasvavat rinnepenkissä ja viihtyvät paahteessa hyvin. Ne ovat suunnilleen saman korkuisia ja leviävätkin suurinpiirtein samaan tahtiin.

Valkoisen ja lilan väriyhdistelmä on myös sellainen, josta pidän todella paljon. Ehkä juuri siksi juhannuskimppummekin koostuu aina noista väreistä.

Isotähtihyasintti ja laukat toistavat tätä samaa värimaailmaa ja sopivat muutenkin kauniisti yhteen. Molemmat kasvavat hieman homsuisesti, varsinkin meillä, missä ne ehkä kasvavat hieman liian varjoisassa paikassa. Samankorkuisina kasveina ne saavat kuitenkin tukea toisiltaan ja isotähtihyasinttikin pysyy paremmin pystyssä laukkojen varsiin nojaillessaan.

Isotähtihyasintti laukkojen kera.

Valkoinen väri on kaunis monien kasvien rinnalla, niin myös tässä kuunliljojen ja jaloangervojen yhdistelmässä. Omaa silmääni kovasti miellyttävä parivaljakko tämäkin.

Kuunliljat ja valkoiset jaloangervot

Myös samanväriset kasvit ovat tehokas yhdistelmä. Erilaisuudestaan huolimatta loistosalvia ja jalokurjenpolvi ’Rozanne’ sopivat sopuisasti samaan penkkiin.

Loppuun vielä yksi upea yhdistelmä, joka tosin ei ole meidän pihaltamme vaan P.E.Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen puutarhasta. Palavarakkaus ja ruskolilja on yhdistelmä, joka ei sovi jokaiseen pihaan tai puutarhaan, mutta oikeassa ympäristössä kasvaessaan kaksikko on pysäyttävä.

Olipa virkistävää palata kesäisiin tunnelmiin näin keskellä syksyn harmautta. Kiitos vielä kerran kysymyksestä, Päivi! Siihen oli mukava vastata.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Mitä kuuluu ruukkupuutarhalle?

Hyväähän sille kuuluu, vaikka viime aikojen sateisuus ja viileys ovatkin himmentäneet kukkien väriloistoa joka puolella puutarhaa. Kesäpäivänhatut ja samettikukat kukkivat kuitenkin edelleen, eivätkä tunnu yhtään välittävän syksyn saapumisesta. Nämä kuvat on otettu eri aikoina syykuussa – päivinä, jolloin kukat kylpivät auringonvalossa ja värit olivat erityisen kirkkaita.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_9967-t.jpg
Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’) on raikas ilmestys.
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0213-t.jpg
Minikokoiset samettikukat ovat kukkineet ihan koko kesän, eikä loppua näy. Yhtä helppoa ja kiitollista kesäkukaa saa hakea.
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0053-t.jpg
Räväkkä, mutta toimiva yhdistelmä. Sekä kesäpäivänhatut että samettikukat ovat siemenestä kasvatettuja.

Saviruukuissa kasvavia kasveja sai kastella kesän aikana lähes päivittäin. Viime päivinä kastelu on hoitunut ihan luonnon voimin. Sen sijaan ruukkuja on saanut välillä kantaa suojaisampaan paikkaan rankimman sateen tieltä. Onneksi ruukut ovat suht pieniä ja helppo siirrellä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0233-t.jpg

Toiveeni runsaskukkaisesta daaliaruukusta on karissut samaa tahtia säiden viilenemisen myötä, mutta olen siitä huolimatta tavattoman tyytyväinen kesän daaliasaldoon. Keväällä kylvetyistä siemenistä kasvoi nimittäin kauniita ja hyvinvoivia taimia ja kaksi daaliaa ehätti kukkaankin saakka. Ensimmäisenä avautui tämä ihana vaaleanpunainen kaunotar:

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0052-t.jpg
Daalia Variabilis ’Red Skin

Odotin vaaleanpunaista tästäkin nupusta, mutta toisin kävi.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0079-t.jpg
Daalia Variabilis ’Red Skin’

Tämä kukka olikin keltainen. Aika ihana heleänkeltainen sävy, eikö?

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0212-t.jpg
Daalia Variabilis ’Red Skin’

Daalioiden kasvatus siemenestä onnistui siis varsin hyvin, ja nyt on edessä seuraava haaste – niiden talvetus. Työkaveri kertoi talvettavansa daaliat ruukkuineen, multineen päivineen ja katkaisevansa ainoastaan niiden varret. Heillä tämä menetelmä on kuulemma toiminut jo kymmennen vuotta. Voisi olla kokeilemisen arvoinen vinkki ja työkaverin toimesta toimivaksi testattukin. Minä taidan kuitenkin kaivaa juurakot ylös ja talvettaa turpeessa.

Daalia Variabilis ’Red Skin’

Säät alkavat uhkaavasti jo kylmetä ja hallaöitäkin on jo osassa Suomea koettu. Kohta saa tosiaan kaivaa daaliat ylös maasta – tai ruukusta. Miten se kesä nyt näin nopeasti taas menikään?

Mukavaa viikonloppua kaikille!