Taidetta ja jouluisia tunnelmia

Joulukuu kolkuttaa jo ovelle ja tytär laskee päiviä jolukalenterin ensimmäisen luukun avaamiseen. Odotus on ollut niin kiivas, että ajattelin jo tehdä joulukalenterin odotuskalenterin, mutta päädyin lopulta lieventämään lapsukaisen tuskaa ripustamalla joulukalenterin esille jo valmiiksi. Luukkuja ei tietenkään vielä saa avata, mutta pelkkä joulukalenterin ilmaantuminen vaikutti tilanteeseen rauhoittavasti.

Meillä on perinteisesti ollut käytössä 24 paperipussista koostuva kalenteri, jonka luukkuihin sujautan jotain pientä tavaraa tai yhteistä tekemistä. Tytär on tykännyt kalenterista kovasti ja minustakin sitä on ollut hauska toteuttaa. (Joulukalenteristamme voi lukea lisää täältä.)

Joulupuuhat aloitimme virallisesti viime viikonloppuna, kun leivoimme tämän joulun ensimmäiset piparkakut. Perinteisten kuusi-, tähti ja sydänpipareiden lisäksi meillä leivotaan aina myös snautseripipareita perheessämme asuvan snautseriherran kunniaksi. Myös joulutorttumme tehdään aina snautserimallilla 🙂

Piparkakkujen paistaminen toi kotiin ihanaa joulun tuoksua ja siitä innostuneena ostin viikonloppuna ensimmäisen joulukukankin. Hypistelin käsissäni ensin jouluruusua, mutta koska olen tähän mennessä onnistunut tappamaan kaikki ostamani jouluruusut, jätin sen kauppaan ja valitsin sen sijaan valkoisen hyasintin. Viime vuotinen valkoinen amaryllis on sekin nostettu varastosta sisätiloihin jo hyvän aikaa sitten, ja nyt odotan jännityksellä, ennättääkö se jouluksi kukkaan saakka.

Valkoinen on suosikkivärini joulun kukissa.

Lauantaina oli kaupungin virallinen joulunavaus ilotulituksineen ja pyörähdimme myös siellä. Samalla kävimme Kirkkopuistossa ihastelemassa tyttären luokan tekemiä grafiikkatöitä, joista taiteilija Emmi Sinkkonen oli koostanut puistoon valotaideteoksen.

Taideprojekti liittyi lastenkulttuuriviikkoon ja Lapsen oikeuksien päivään, ja grafiikkatöiden aiheena oli ”Ole oma itsesi.” Hienoja töitä olivat lapset tehneet ja valotaideteos näytti upealta pimeässä illassa. On valtavan hienoa, että tällaisia projekteja tehdään ja lapset pääsevät osallistumaan niiden toteutukseen. Tytärkin oli hyvin mielissään asiasta ja piti projektia tärkeänä.

Ajatelkaa, ensi viikolla vietetään jo itsenäisyyspäivää ja siitä ei olekaan sitten kuin reilu pari viikkoa jouluun. Ihanaa!

Oikein mukavia marraskuun viimeisiä päiviä kaikille!

Salvioita, syysleimuja ja joulukuusi

Harvoin sitä tulee tilaisuus kirjoittaa joulukuusesta ja syysleimuista samassa postauksessa, mutta kun se tilaisuus tulee eteen, on siihen syytä tarttua.

Kaikki alkoi siitä, kun keskipenkin salvioilla alkoi olla ahdasta.

Salviat ovat ahtaalla ja alkavat vallata tilaa leimuilta

Ainakin osa salvioista pitäisi siirtää penkistä pois, mutta minne? Tovin asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että paras paikka salvioille olisi reunuspenkin päässä, sen polun mutkassa, joka kaartaa alas rinnepenkkiä kohti. Mutta se tarkoitti, että penkin päässä kasvavat tuijat pitäisi puolestaan siirtää pois.

Salvioiden uusi paikka

Olin jo aiemmin päättänyt poistaa talven runtelemat tuijat pois penkistä, joten niiden ylös kaivamista ei kovin kauaa tarvinnut enää tuossa vaiheessa harkita. Ryhmässä kasvoi kuitenkin yksi hyväkuntoinen tuija, enkä halunnut luopua siitä. Sille piti siis keksiä uusi paikka.

Naapuritalo sai tähden päälleen

Ei auttanut muu, kuin kaivaa penkin toisessa päässä kasvava kuusen taimi pois (se on todennäköisesti kylväytynyt siihen joskus itsekseen) ja siirtää hyväkuntoinen tuija sen paikalle. Mutta entäs kuusi sitten?

Kuusi oli jo aiemmin joutunut poistettavien kasvien listalle, sillä olin kaavaillut siitä meille ruukkukuusta oven pieleen. Tämän olin suunnitellut tapahtuvan vasta myöhemmin syksyllä, mutta nyt tilanne vaati välitöntä muutosta aikatauluun. Niinpä kaivoin kuusen ylös juurineen päivineen ja istutin sen suureen ruukkuun. Ja niin meillä on joulukuusi elokuussa.

Valoja ja koristeita en sentään vielä ripustanut 🙂

Kun puut oli siirretty, palasin lähtöpisteeseen ja ryhdyin siirtämään salvioita. Siirsin niistä noin puolet – penkissä sisimpänä kasvavat – uuteen paikkaan polun mutkaan.

Penkin päähän jäi vielä yksi tuija, jonka kohtalo on vielä avoin. Sekin koki kovia viime talvena, ja tuleva talvi ratkaisee, miten sille lopulta käy. Tuijan vieressä kasvavasta kuusesta tulee ensi jouluna meidän sisä-joulukuusemme.

Ja nyt päästään niihin leimuihin. Salvioiden tilalle keskipenkkiin istutin nimittäin kiilto- ja syysleimuja. Penkin takareunaan istutin korkeana, metrin korkuisena kasvavaa valkoista kiiltoleimua. Kiiltoleimu muistuttaa syysleimua, mutta se kukkii hieman aikasemmin ja sen lehtien pinta on kovempi ja kiiltävä.

Kiiltoleimu ’Phlox carolina’

Leimujen eteen, nauhuksen aiemmin kesällä jättämään aukkopaikkaan istutin matalampaa 40-50 cm korkuista, hyvin runsaskukkaista syysleimu ’Early Whitea’.

Phlox paniculata ’Early White’

Valmis – tai tämän hetkinen tilanne – näyttää tältä.

Tuonne matalien ’Early White’ -leimujen ja kiiltoleimun väliin mahtuisi vielä yksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’, mutta annetaan kasvien nyt hetki kasvaa ja ottaa oma tilansa.

Salvioiden kuihtuneet kukinnot leikkasin Päivin neuvosta pois. Jospa ne siitä innostuisivat vielä kukkimaan. Kiitos vinkistä, Päivi!

Jännästi nämä suunnitelmat kesän aikana muuttuvat. Toukokuussa olin vielä sitä mieltä, että siirtäisin kaikki leimut penkistä pois, mutta siirtämisen sijaan penkissä kasvaakin nyt enemmän leimuja kuin tuolloin. Muuttuvainen on puutarhurin mieli 🙂

Mukavaa torstaita kaikille!

Joulukuun tuoksuja

Jouluun yhdistyy monia tuoksuja. Appelsiini-neilikat, mausteiset glögit, tuoksuvat sypressit ja huumaavat hyasintit vievät ainakin omat ajatukseni välittömästi jouluun ja joulun tunnelmiin. 

Yksi itselleni rakkaimmista joulun tuoksuista on hyasintti. Hyasintin voimakas tuoksu jakaa ihmisten mielipiteet kahtia, mutta itse pidän siitä kovasti. On ihana tulla työpäivän jälkeen hyasintin tuoksuiseen kotiin, tai herätä aamulla kahvin keittoon ja kohdata keittiössä hyasintin lempeä tuoksu

Joulu on juhlista  tuoksuvin.

 

Hyasintteja on hankittava joka jouluksi, ne ovat niin ihania. Löysin viime viikolla kukkakaupasta suloisia pieniä hyasintteja, joiden sipuli on päällystetty kullanvärisellä vahalla. Ostin yhden kokeeksi, sillä halusin ensin nähdä minkä värinen hyasintti olisi.

Viime viikonloppuna, joulukuun alun kunniaksi, nupusta kuoriutui kauniin vaaleanpunainen hyasintti. Suosin yleensä valkoisia joulukukkia, mutta suloinen on tämä vaaleanpunainen yksilökin.

Millaisia tuoksuja teidän jouluunne ja joulun odotukseen kuuluu? Mitkä joulun tuoksuista ovat omia suosikkejanne?

Itse tehty joulukalenteri: yhteistä tekemistä jokaiselle päivälle

Joulukuun alkuun on enää pari viikkoa, mikä ainakin näin lapsiperheessä tarkoittaa sitä, että täytyy alkaa vähitellen suunnitella joulukalenterin hankkimista. Kalenterivaihtoehtoja on kaupat pullollaan, mutta itse pidän eniten itse tehdyistä kalentereista.

Itse tehtyjä kalentereitakin löytyy monenlaisia ja netistä löytyy vaikka minkälaisia ohjeita ja ideoita. On tekemiskalentereita, runokalentereita, ajatuskalentereita, herkkukalentereita, lahjakalentereita… jokaiselle jotakin.

Meillä on kotona käytössä eräänlainen yhdistelmäkalenteri. Tein sen tyttöselle viime vuonna ja käytämme samaa kalenteria myös tänä jouluna. Ajattelin jakaa sen tässä vinkiksi.

Tämä kalenteri on helppo, nopea ja edullinen valmistaa.

Askartelin 24 paperipussia tavallisista A4 paperiarkeista. Käytin pusseihin valkoista paperia, mutta paperi voi tietenkin yhtä hyvin olla myös värillistä. Jälkeenpäin tuli  mieleen, että pussit olisi voinut tehdä myös vanhoista sanomalehdistä, jolloin niihin olisi saanut ihan toisenlaista tunnelmaa. Pusseihin liimasin netistä löytämäni numerolaput.

Valmiit pussukat ripustin pienillä pyykkipojilla juuttinaruun roikkumaan ja jokaisena iltana sujautin pussiin seuraavan päivän kalenteriyllätyksen.

Useimmiten yllätys oli jotain yhteistä tekemistä, kuten elokuvan katsominen, lumiukon tekeminen tai askarteluprojekti. Toisinaan se saattoi olla joku pieni lahja, esimerkiksi askartelutarvikkeita tai netistä tulostettu värityskuva.

Jouluaattona pussista löytyi kortti, jossa käskettiin vilkaisemaan joulusukkaan. Joulusukasta puolestaan löytyi kortti, jossa kehoitettiin katsomaan, mitä kylpyammeesta löytyy ja kylpyammeesta löytyi taas kortti, joka ohjasi kolmanteen paikkaan. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Vaikka lappusia ja tehtäviä voi käytännössä tehdä vaikka kuinka paljon, huomasin, että kannattaa pitää kohtuus mielessä niiden määrän suhteen. Lasten kärsivällisyys kun ei jouluaattona ole ihan huipussaan, ja meillä ainakin alkoi viidennen lapun kohdalla näkyä jo selkeitä turhautumisen merkkejä.

Lopulta viimeinen lappu johdatti silmin nähden helpottuneen lapsen maaliin. Maali oli sillä kertaa lahjapaketti, josta paljastui kirja. Kirjan parissa aikaa vierähtikin sitten mukavasti 🙂

Ohjeen pussien taitteluun ja tulostettavat numerolaput löysin täältä. Pienet tekemislaput sen sijaan tein itse. Tekemislaput löytyvät tästä linkistä ja voit ladata ne myös omaan käyttöösi. Tiedostossa ensimmäisellä sivulla olevissa lapuissa on tekstit valmiina. Toisella sivulla on tyhjät lappuset, joihin tekstin voi kirjoittaa itse. Laput voi tulostuksen jälkeen liimata vaikka värikkälle korttipohjalle ja koristella tarroin tai nauhoin. Vain mielikuvitus on rajana 🙂

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy? Entä millaisen kalenterin haluaisit itsellesi, jos saisit vapaasti valita? 

Joulun lähestyessä

Huomaan pikkuhiljaa virittäytyväni jouluisempiin tunnelmiin. Kynttilät ja kausivalot ovat loistaneet meillä jo pidemmän aikaa, mutta nyt joulu alkaa vähitellen hiipiä mukaan myös muulla tapaa.

Viikonloppuna koristelimme tytön kanssa pienen kuusen, jonka olin alkusyksystä kaivanut ylös kukkapenkkiä varjostamasta ja istuttanut ruukkuun.

Nyt kuusi sai oksilleen ledivaloköynöksen ja kirpputorilta löytämiäni olkikoristeita. Asetimme kuusen oven pieleen toivottamaan kotiin tulijat tervetulleeksi.

Onhan jouluun vielä matkaa, mutta miksi panttata jouluvalmisteluja viime hetkille, kun voi alkaa nauttia joulun lähestymisestä jo nyt- kaikessa rauhassa. Minulle joulun odottaminen ja valmistelut ovat melkein kivempaa kuin itse varsinainen juhla.

Niinpä toivotan kaikille teillekin oikein ihanaa joulun odotusta!

Joko teillä fiilistellään joulua? Miten lähestyvä joulu näkyy teidän kotonanne? Vai näkyykö vielä lainkaan?