Taidetta ja jouluisia tunnelmia

Joulukuu kolkuttaa jo ovelle ja tytär laskee päiviä jolukalenterin ensimmäisen luukun avaamiseen. Odotus on ollut niin kiivas, että ajattelin jo tehdä joulukalenterin odotuskalenterin, mutta päädyin lopulta lieventämään lapsukaisen tuskaa ripustamalla joulukalenterin esille jo valmiiksi. Luukkuja ei tietenkään vielä saa avata, mutta pelkkä joulukalenterin ilmaantuminen vaikutti tilanteeseen rauhoittavasti.

Meillä on perinteisesti ollut käytössä 24 paperipussista koostuva kalenteri, jonka luukkuihin sujautan jotain pientä tavaraa tai yhteistä tekemistä. Tytär on tykännyt kalenterista kovasti ja minustakin sitä on ollut hauska toteuttaa. (Joulukalenteristamme voi lukea lisää täältä.)

Joulupuuhat aloitimme virallisesti viime viikonloppuna, kun leivoimme tämän joulun ensimmäiset piparkakut. Perinteisten kuusi-, tähti ja sydänpipareiden lisäksi meillä leivotaan aina myös snautseripipareita perheessämme asuvan snautseriherran kunniaksi. Myös joulutorttumme tehdään aina snautserimallilla 🙂

Piparkakkujen paistaminen toi kotiin ihanaa joulun tuoksua ja siitä innostuneena ostin viikonloppuna ensimmäisen joulukukankin. Hypistelin käsissäni ensin jouluruusua, mutta koska olen tähän mennessä onnistunut tappamaan kaikki ostamani jouluruusut, jätin sen kauppaan ja valitsin sen sijaan valkoisen hyasintin. Viime vuotinen valkoinen amaryllis on sekin nostettu varastosta sisätiloihin jo hyvän aikaa sitten, ja nyt odotan jännityksellä, ennättääkö se jouluksi kukkaan saakka.

Valkoinen on suosikkivärini joulun kukissa.

Lauantaina oli kaupungin virallinen joulunavaus ilotulituksineen ja pyörähdimme myös siellä. Samalla kävimme Kirkkopuistossa ihastelemassa tyttären luokan tekemiä grafiikkatöitä, joista taiteilija Emmi Sinkkonen oli koostanut puistoon valotaideteoksen.

Taideprojekti liittyi lastenkulttuuriviikkoon ja Lapsen oikeuksien päivään, ja grafiikkatöiden aiheena oli ”Ole oma itsesi.” Hienoja töitä olivat lapset tehneet ja valotaideteos näytti upealta pimeässä illassa. On valtavan hienoa, että tällaisia projekteja tehdään ja lapset pääsevät osallistumaan niiden toteutukseen. Tytärkin oli hyvin mielissään asiasta ja piti projektia tärkeänä.

Ajatelkaa, ensi viikolla vietetään jo itsenäisyyspäivää ja siitä ei olekaan sitten kuin reilu pari viikkoa jouluun. Ihanaa!

Oikein mukavia marraskuun viimeisiä päiviä kaikille!

Sinivalkoista -haaste

Kottikärryn kääntöpiiri-blogin Päivi ja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoivat minut perinteiseen Sinivalkoista haasteeseen. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki – blogista ja sen tarkoituksena on juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää.

Lämmin kiitos Päiville ja Minnalle haasteesta sekä Tiiulle haasteen alulle laittamisesta. Tässä ovat minun sinivalkoiset kuvani (kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi ja pääset katsomaan galleriaa).

Sinistä

Puhtaan sininen väri on puutarhassa harvinaisuus ja monet kukat ovatkin lähempänä violettia kuin sinisiä. Yritin valita tähän kuvasarjaan mahdollisimman sinisiä kukkia, mutta joukkoon on lipsahtanut muutama violetimpikin yksilö.

– Sinivuokko (Hepatica nobilis)
– Kirjokierto (Convolvulus tricolor)
– Balkaninvuokko (Anemone)
– Sinisievikki (Nemophila menziesii)
– Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica)
– Tarhaneito (Nigella damascena)
– Kirjokevättähti (Scilla forbesii)

Valkoista

Valkoista löytyy puutarhasta enemmän. Valkoinen selkeyttää ja raikastaa puutarhaa ja kenties juuri siitä syystä valkoisia kukkia on valikoitunut omaankin puutarhaan niin runsaasti. Ja onhan valkoinen värinäkin kaunis – erityisesti loppukesästä, kun varjot alkavat pidentyä ja illat hämärtyä. Valkoisten kukkien hohteessa on tuolloin jotain maagista.

– Kiiltoleimu (Phlox carolina)
– Jalokello (Platycodon grandiflorus)
– Japaninjaloangervo (Astilbe Japonica) ’Deutschland’
– Kosmoskukka (Cosmos)
– Ahomansikka (Fragaria vesca)
– Jalokärhö (Clematis) ’Miss Bateman’
– Alppiruusu (Rhododendron) ’Cunningham’s white’
– Balkaninvuokko (Anemone)
– Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)
– Patjarikko (Saxifraga arendsii)
– Isotähtihyasintti (Camassia leichtlinii)
– Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata) ’Eye Catcher
– Kiinanpioni (Paeonia lactiflora) ’Duchesse de Nemours’

Sinivalkoisia hetkiä vuoden varrelta

Tähän kuvasarjaan kokosin muita sinivalkoisia hetkiä, joita vuoden varrella on tullut eteen. Kuvia selatessani huomasin, että kunnollisia talvikuvia ei ole tullut otettua lainkaan, joten tällä kertaa mennään pelkillä kesäkuvilla.

– Hätkähdyttävän runsas bellismeri Lappeen vanhan pappilan pihalla
– Sinivalkoinen taivas suomaiseman yllä
– Supisuomalainen järvimaisema
– Presidentti P.E. Svinhufvudin kotitila Kotkaniemessä
– Tyttären sydämen varastanut karitsa Tirilän puutarhalla. Ei tarvinnut tytärtä kesällä paljon puutarhalle mukaan houkutella…
– Hiekkalinnan korkein torni kirkkaana kesäpäivänä
– Eduskuntatalo Helsingin keskustakirjasto Oodin ikkunasta katsottuna

En valitettavasti ole enää yhtään kärryillä haasteeseen jo vastanneista blogeista, joten en tällä kertaa haasta ketään. Sen sijaan kehoitan kaikkia niitä, jotka eivät ole haasteeseen vielä osallistuneet, nappaamaan haasteen itselleen. Näin itsenäisyyspäivän lähestyessä sinivalkoisia kuvia on erityisen mukava katsella.

Haasteen säännöt:

  • Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu / Puutarhahetki-blogista)
  • Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
  • Haasta kolme tai useampi blogiystävä mukaan
  • Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Rikkaruohoelämää -blogin Between haastoi minut jo perinteeksi muodostuneeseen Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaablogista, ja tällä kertaa haasteen teemana on paras. Lämmin kiitos haasteesta, Between ja kiitokset myös Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta 🙂

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

  • Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
  • Haasta yksi tai useampi blogi
  • Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa. 

Kuuden kuvan valitseminen oli yllättävän hankalaa, sillä kesään mahtui niin paljon hienoja hetkiä ja muistoja. Näihin kuviin ja muistoihin päädyin kuitenkin tällä kertaa:

Tulppaanit ovat aina kuuluneet lempikukkiini. Niiden kukinta saa hymyn huulille ja puutarhan loistamaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä ’Carnaval de Rio’ kylpee auringonpaisteessa ja kuivattelee sateen jälkiä terälehdiltään.
Tässä on avautumassa puutarhamme historian ensimmäinen kärhön kukka. Istutin viime syksynä kaksi jalokärhöä pionipenkkiin ja ilokseni toinen niistä innostui kukkimaan heti alkukesästä. Jalokärhö ’Miss Bateman’ on ihastuttava ilmestys.
Rhododendron ’Cunningham’s White’ on kaunis sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella. Tässä kuvassa hän on somistanut itsensä vaaleanpunaisilla pupunkorvilla.
Jos ’Miss Bateman’ oli ensimmäinen kärhömme, tässä on ikuistettuna ihka ensimmäinen pionimme, kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’. Pionit ovat uusia tulokkaita puutarhassamme ja viime kesä oli vasta niiden ensimmäinen. Siitä syystä niiden kukinta onkin jäänyt erityisesti mieleeni.
Jättilaukan väritys on yksinkertaisesti vastustamaton.
Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat monipuolisia, helppoja, kiitollisia ja kauniita kasvatettavia, eivätkä ne suuremmin pidä meteliä itsestään. Tämä suonikas kaunotar on harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.

Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton ♡ .

Omaa kuuden kesäkuvan sarjaa haastan valitsemaan seuraavat blogit:

Hiidenkiven puutarhassa
Kukka & Kaali
Kottikärryn kääntöpiiri

Puutarha alle 140 merkillä

Törmäsin sattumalta postausajatukseen, jossa määritellään jokin asia enintään 140 merkillä. Ajattelin kokeilla, onnistuisinko tiivistämään ajatukseni puutarhasta noin lyhyeen tekstinpätkään. Tehtävä osoittautui haastavaksi, mutta myöskin erittäin hauskasti. Tässä tulee:

Puutarha – kasvun ja kauneuden tyyssija, pörriäisten puuhamaa & puutarhurin onni & ilo. Terapiaistunto, mielenrauha, sielun suola & pippuri.

Wild Roses and Irises (1887)
John La Farge

Toinen ajatus liittyy enemmän itse tekemiseen:

Puutarha on rentoutumista, raatamista, suunnittelua ja kaivamista. Hikipisaroita ja kipeitä jäseniä, palkkiona hyvää ja kaunista.

Hummingbird and Apple Blossoms (1875)
Martin Johnson Heade 

Itseäni viisaammat ovat toki lausuneet asian paljon hienommin 🙂

Gardens are not made by singing ‘Oh, how beautiful,’ and sitting in the shade. – Rudyard Kipling, ‘The Glory of the Garden’ (1911)

In the Meadow (1888–92)
Auguste Renoir 

Olisi kiva kuulla, miltä teidän puutarhanne kuulostaa 140 merkillä?

Mukavaa ja rauhallista isänpäivän viikonloppua kaikille ja oikein hyvää isänpäivää kaikille isille!

Kuvalähde: The Metropolitan Museum of Art, Public Domain Works

Hittilista

Meille satoi sunnuntaina ensilumi. Pakkasta on ollut siitä lähtien, joten sunnuntaina satanut lumipeite on edelleen tukevasti maassa ja puutarha näyttää hyvin talviselta. Ajattelinkin, että olisi mukava palata hetkeksi kesäiseen puutarhaan ja tarttua kysymykseen, jonka Riiti esitti blogin synttäriarvonnan yhteydessä.

Riiti kysyi:

”Mitkä kasvivalinnat ovat olleet hittejä (tai huteja) pihallasi?”

Aluksi ajattelin, että hitti-kysymykseen on helppo vastata, sillä hienoja kasveja on niin paljon. Mutta kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, kysymys ei ollutkaan enää niin yksinkeritainen. Kävin miettimään, mikä todellisuudessa tekee jostain kasvista hitin. Onko se helppohoitoisuus tai kestävyys? Vai kenties kasvin hurmaava tuoksu tai sen kyky taistella rikkaruohoja vastaan? Tai suosio pölyttäjien keskuudessa? Vai yksinkertaisesti se, että kasvi miellyttää silmää? En keksinyt asiaan tyhjentävää vastausta, ja niinpä päädyin pohtimaan aihetta usealta eri kantilta. Kiitos Riiti kysymyksestä, yritän nyt vastata siihen parhaani mukaan. Aloitetaan pölyttäjistä.

Varhain keväällä kukkivat krookukset ja lummetulppaanit ovat pölyttäjien suuressa suosiossa. Myöhemmin kesällä kukkivat kaunopunahatut, punatähkä sekä yrtti-iiso houkuttelevat nekin perhosia ja kimalaisia sankoin joukoin.

Krookus (Crocus) ’King of Striped’, Lummetulppaani (Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä) ’Heart’s Delight’, Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) ’Alba’, Punatähkä (Liatris spicata) ja Yrtti-iiso (Agastache hybride) ’Black Adder’.

Myös salviat ja kangasajuruohot vetävät pölyttäjiä puoleensa, mutta sen lisäksi ne kuuluvat myös kategoriaan hurmaava tuoksu. Pidän suunnattomasti erilaisista yrteistä, minkä vuoksi ei lienee yllätys, että myös salvian ja kangasajuruohon tuoksu on mieleeni. Nämä kasvit ovat myös helppohoitoisia ja ainakin omasta mielestäni tavattoman kauniita. Tiheän mattomaisesti kasvava kangasajuruoho on myös erinomainen rikkakasvien nujertaja

Valkoinen ja sininen loistosalvia (Salvia × sylvestris) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Lisää rikkakasvien nujertajia löytyy rinnepenkistä, jonne on valikoitunut matalia maanpeitekasveja. Ajuruohot, kurjenpolvet, hopeahärkki, sammalleimut, kaukasianpitkäpalko, ketoneilikat ja patjarikko kasvavat tiheinä kasvustoina ja pärjäävät mainiosti taistelussa rikkakasveja vastaan.

Vasen yläkulma: ketoneilikka (Dianthus deltoides) ´Brilliant´, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, kangasajuruojo (Thymus serpyllum) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum).
Sen alapuolella: neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum).
Oikea yläkulma: patjarikko (Saxifraga x arendsii) ’Purpurteppich’.
Siitä eteenpäin vasemmalta oikealle: hopeahärkki (Cerastium tomentosum), ajuruoho (Thymus praecox) ’Purple Beauty’, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, sammalleimu (Phlox subulataja kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) ´Rosea´.

Kurjenpolvet pääsevät hittilistalle monestakin syystä. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia, kestäviä ja pärjäävät rikoillekin mainiosti. Kurjenpolvet ovat hitti myös siitä syystä, että niistä löytyy hyvin eri aikaan kukkivia lajikkeita. Esimerkiksi harmaakurjenpolvi Ballerina aloittaa kukintansa jo alkukesästä, kun taas jalokurjenpolvi Rozanne keskittyy kukkimaan loppukesästä ja kukkiikin sitten pakkasiin saakka. Erikorkuisia kasvustoja tekevillä kurjenpolvilla saa myös mukavaa vaihtelua puutarhaan. Verikurjenpolvet tuovat tuuheutta kukkapenkkeihin ja ovat hyviä reunuskasveja, kun taas maata myöten matalana kasvava neidonkurjenpolvi on erinomainen lajike esimerkiksi rinteeseen.

Jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’ (siniset kukat vasemmassa ylä ja alakuvassa), harmaakurjenpolvi (Geranium cinereum)Ballerina’ (ylimpänä keskellä), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum)Elke’ (Ballerinan alapuolella), neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) oikea yläkulma sekä oikea alakulma ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Album’ (oikealla keskellä).

Jos kurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä, sitä ovat myös kuunliljat. Kuunliljat ovat mitä mainioimpia kasveja ja niistäkin löytyy lajikkeita jokaiseen makuun. On suurta ja pientä, kirjavaa ja yksiväristä, kippura- ja suoralehtistä, kiiltävää ja mattapintaista – jokaiselle jotakin. Kuunlilja on näyttävä kasvi, joka ilahduttaa kauneudellaan vuodesta toiseen. Olen surutta jakanut ja siirtänyt kuunliljoja aina tarpeen tai mielihalun mukaan, eivätkä ne ole olleet moisesta moksiskaan. Nämä varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen komistukset tuovat vehreyttä ja eloisuutta puutarhaan, ja ansaitsevat ehdottomasti paikan hittilistalla.

Kuunliljat ’Halcyon’, joku maatiaislajike (?), pikkiriikkinen ’Blue Mouse Ear’, mahdollisesti ’So Sweet’, ’Halcyon’ ja ’Firn Line’. En tiedä kaikkien puutarhassa kasvavien kuunliljojen nimiä, mutta upeita ne ovat nimen puutteesta huolimatta.

Toisenlaista näyttävyyttä edustavat pionit, joiden toivon nousevan puutarhan hitiksi jossain vaiheessa. Pionipenkkini on hyvin nuori ja pionit on istutettu siihen vasta vuosi sitten syksyllä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen on vaikea sanoa, ovatko pionit hitti vai osoittautuvatko ne lopulta hudiksi, mutta ensimmäinen kesä antaa kuitenkin toivoa hittiyden puolesta. Kolme viidestä istutetusta pionista kukki jo heti ensimmäisenä kesänä, minkä innoittamana uskaltauduin istuttamaan penkkiin tänä syksynä kaksi pionin juurakkoa lisää.

Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Wladyslawa’, ’Sarah Bernhardt’ ja ’Duchesse de Nemours’ kukkivat heti ensimmäisenä kesänä. Penkissä kasvaa myös Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Karl Rosenfield’ ja ’Krinkled White’ sekä tänä syksynä istutetut juurakot Paeonia ’Pink Hawaiian Coral’ ja Paeonia lactiflora ’Shirley Temple’.

Ah, niin ihana perhoangervo pääsee hittilistalle, koska se on vain niin ihana. Se on hyvin siro, pensasmaisesti kasvava perenna, jonka ilmava kasvutapa keventää kukkapenkkiä kivasti. Sen kukat ovat hyvin pienet ja hennot, mutta kasvi on silti hyvin huomiotaherättävä. Punertavat varret korostavat minusta hienosti puhtaanvalkoisia kukkia ja kaiken lisäksi perhoangervo on kaunis syksylläkin, kun sen lehdet saavat syvän punaisen sävyn.

Perhoangervo – Gillenia trifoliata

Varjopenkin kuningatar, alppiruusu ’Cunningham’s White’ on näyttävä varhaiskesän kukkija, ja pääsee listalle komean kukintansa, kauniin ikivihreän lehvästönsä sekä kukinta-aikansa vuoksi. Alppiruusujen kukkiessa ei kovin moni muu kasvi ole vielä kukassa ja niiden ylenpalttisen runsas kukinta onkin siksi erityisen ilahduttava. Ikivihreä alppiruusu viihtyy hyvin puutarhan varjoisassa nurkassa, vaatii hyvin vähän huolenpitoa (lannoitan keväällä, lisään kuorikatetta tarvittaessa ja kastelen kuivimpina aikoina) ja on kaunis kukinnan päätyttyäkin.

Alppiruusu Rhododendron ’Cunningham’s white’

Suljetaan ympyrä ja palataan vielä kevään kauniiden kukkijoiden, krookusten ja kevätkurjenmiekkojen pariin. Nämä ihanuudet ovat kovasti pinnalla ja mielessä tässäkin vaiheessa vuotta, sillä jälleen on tullut istutettua sipuli jos toinenkin kevään kukkaloiston toivossa. Kevätkukkijat ovat ehdottomasti hitti, sillä pitkän talven jälkeen ne tuovat kauan kaivattua väriä puutarhaan ja ilahduttavat kauneudellaan. Ja ne kimalaisetkin pitävät näistä. 🙂 Puolisen vuotta kun vielä jaksaa odottaa, alkaa pikku hiljaa näyttää taas tältä:

Joukko erilaisia krookuksia sekä kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’, ’Eye Catcher’ ja ’Pauline’.

Tuhannet kiitokset Riitille vielä kerran hauskasta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. Puutarhan hudeista kirjoittelen myöhemmin – niitäkin nimittäin löytyy.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!