Kirjoittelin aiemmin, kuinka päätös siirtää keltaiset värililjat muualle poiki pihallemme uuden kukkapenkin. Penkin pohjan teimme miehen kanssa reilu viikko sitten, mutta osa istutettavista kasveista jäi tuolloin vielä mietintään. Keltaiset värililjat ja keltapäivänlilja siirtyisivät penkkiin ilman muuta – olihan penkki niitä varten tehty – mutta muut kasvit olivat vielä mysteeri.
Vaikka kokonaisuus olikin vielä auki, päätin viime viikonloppuna aloittaa penkin rakentamisen päivänliljan siirtämisellä. Liljoja oli vain yksi, mutta jaoin sen kahteen osaan ja näin sain penkin molempiin päihin yhdet keltapäivänliljat. Anni ehdotti päivänliljojen määrän lisäämistä, sillä niistä saisi kauniin reunuksen penkin pihatien puoleiseen laitaan. Pidin ajatuksesta kovasti ja koska omat päivänliljat eivät riittäneet koko matkalle, lähdin käymään puutarhamyymälässä.
Olin hiljaa mielessäni mietiskellyt, että tekisin penkin vastaväreillä – keltaisella ja violetilla – ja penkin reunaan haluaisin nimenomaan keltaista päivänliljaa. Harmikseni keltaisia päivänliljoja ei kuitenkaan ollut saatavilla. Taimistolla oli todella kaunista oranssia rusopäivänliljaa ja olin jo pakkaamassa niitä mukaani, kun järjen ääni herätteli minut ja kehotti pitäytymään vastavärisuunnitelmassa. Niinpä unohdin oranssit päivänliljat ja ryhdyin sen sijaan etsimään toistensa kanssa yhteen sopivia keltaisia ja violetteja kasveja. Kriteerinä oli myös, että niiden pitäisi kukkia loppukesästä ja mielellään myös syksyllä. Ja löytyihän niitä:
Saalis
Yrtti-iiso on lähes metrin korkuiseksi kasvava yrtti, joka sekä tuoksuu että maistuu anikselta. Se tuottaa runsaasti mettä ja houkuttelee sekä mehiläisiä että perhosia. Yrtti-iiso kukkii heinä-elokuussa. Se on arahko kasvi, mutta sen pitäisi talvehtia näillä vyöhykkeillä. Toivotaan parasta, mutta ei jätetä kaikkea toivon varaan. Kerään sen siemeniä varmuuden vuoksi myös talteen.
Yrtti-iiso (Agastache hybride ’Black Adder’ ) 
Kanadanpiisku (Solidago canadensis) kukkii heinäkuusta pakkasiin saakka ja on sekin hyvä perhoskasvi. Tämä ’Goldkind’ lajike kasvaa noin 50-60 cm korkeaksi. Piiskut siementävät runsaasti ja leviävät helposti, joten niitä täytyy pitää hieman silmällä. Harmikseni huomasin jälkeenpäin kasvista enemmän lukiessani, että kanadanpiisku on nykyään luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Nyt omatunto kolkuttaa hieman ja mietin, tuliko tehtyä suurikin ympäristörikos, kun kasvin hankin. Mutta ehkä nämä puutarhalajikkeet eivät ole niin haitallisia suomalaiselle ekosysteemille kuin alkuperäinen?
Kanadanpiisku (Solidago canadensis ’Goldkind’) 
Minna ehdotti, että penkkiin voisi istuttaa myös kärhöjä, ja siitäkin ajatuksesta pidin kovasti. Taimistolla oli kaikki kärhöt puoleen hintaan, ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, tyydyin yhteen. Mukaan meille lähti kaunis, pienikukkainen tiukukärhö ’Arabella’.
Kotiin päästyäni ryhdyin sommittelemaan kasveja penkkiin. Yrtti-iisot tulisivat takariviin keskelle ja kanadanpiiskut niiden molemmille puolille penkin päihihin. ’Arabellan’ istuttaisin paraatipaikalle eturiviin, keskelle penkkiä. En ole vielä luovuttanut keltapäivänliljojen suhteen, ja niitä on tarkoitus istuttaa ’Arabellan’ ja olemassa olevien päivänliljojen välissä oleviin tyhjiin kohtiin – sitten kun niitä jostain löydän.
Tässä on menossa ’Arabellan’ istutus ja mallaillaan kuopan syvyyttä. En millään raaskinut leikata kärhön kukkivia versoja pois, vaikka niin suositellaan tehtäväksi istutuksen yhteydessä. Ajattelin, että kasvilla on kuitenkin vielä runsaasti aikaa juurtua ennen talven tuloa. Vai pitäisikö kuitenkin leikata?
Kun uudet hankinnat oli istutettu, siirsin lopuksi vielä keltaiset värililjat yrtti-iisojen taakse ja niiden lomaan. Pari liljaa oli vielä kukassa, eikä ehkä ollut ihan paras idea siirtää niitä juuri nyt, mutta tein saman tempun myös viime kesänä, eivätkä liljat tuolloin väittäneet yhtään vastaan. Toivotaan, että ne ovat yhtä sopuisia tälläkin kertaa.
Kauniisti sopivat yhteen liljat ja yrtti-iisot.
Penkin etureunasta jäivät siis vielä uupumaan ne päivänliljat, joita alun perin lähdin puutarhamyymälästä hankkimaan. Täytyy yrittää vielä etsiä niitä muualta, nyt olisi hyvä aikaa istuttaa.
Kivasti uppoavat liljojen varret muun kasvillisuuden sekaan, eivätkä ne enää yhtään häiritse silmääni. Ja väriyhdistelmästä tuli mielestäni kaunis! Olen tyytyväinen, etten tehnyt kompromissia ja hankkinut oransseja päivänliljoja. Kyllä ne keltaisetkin vielä löytyvät.
Valkoista salviaa 
Kaunista tulee! Minulla oli joskus kanadanpiiskua ja se oli varma kukkija, kauniskin! Kannatan suunnitelmassa pysymistä tässä tapauksessa 🙂 keltainen on heleämpi ja varmaan valoisampi violetin kanssa. Makuasioita tietysti.
TykkääTykkää
Kiitos Päivi! Meinaan nyt pysytellä tiukasti tekemässäni suunnitelmassa ja odottaa kärsivällisesti siihen saakka, kunnes oikea kasvi löytyy. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että esimerkiksi oranssi rusolilja olisi muuttanut penkin sävyn heti tunkkaisemmaksi. Selkeä, kahden värin yhdistelmä on selvästi raikkaampi. Mutta kuten sanoit, makuasioita 🙂
TykkääTykkää
Minullakin oli aiemmin kanadanpiiskua, josta perhoset tykkäsivät kovasti. Kaivoin sen pois, ettei leviä kunnan puolelle. Vaikka syksy on hyvää istutusaikaa, on kauppojen valikoimat vähissä. Sinua pysyisin alkuperäisessä suunnitelmassa ja odottaisin kevääseen saadakseni keltapäivänliljoja. Penkistä tulee kaunis.
TykkääTykkää
Kiitos Between! On hieman harmillista, että kanadanpiiskun leviämisominaisuuksista ei mainita puutarhamyymälöissä – kehutaan ainoastaan kasvin erinomaista kestävyyttä ja kukintavarmuutta. Olisi tietysti pitänyt googlettaa kasvista vähän enemmän etukäteen, mutta siellä taimistolla ollessani en vain tullut sitä tehneeksi. Mitä nyt pikaisesti istutussuositukset ja kukinta-ajat kännykällä lukaisin. No, täytyy pitää kasvia tiukasti silmällä. Kaunishan kasvi on, ja perhoset tykkäävät. On totta, että tähän aikaan vuodesta on vaikea löytää enää haluamiaan kasveja, valikoimat ovat jo niin heikot. Mutta enköhän minä jaksa odottaa kevääseen saakka, nyt kun on selkeä suunnitelma olemassa.
TykkääTykkää