Uusia muotoja

Syksyllä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ostimme tämän talon. Tuolloin kuvan istutusalueella ei kasvanut heinän lisäksi muuta kuin yksi tuija, nyt jo edesmennyt lumipalloheisi, rinnepenkkiä reunustavat kolme pesäkuusta sekä muutama joko istutettu tai itsekseen kylväytynyt kuusi.

Ensimmäisenä kesänä tuumin, että pieni kukkapenkki ei olisi pahitteeksi. Leikkimökin vieressä oleva tasanne ei ollut missään hyötykäytössä ja ajattelin sen sopivan kukkapenkin paikaksi mainiosti. Tutkin erilaisia kasvivaihtoehtoja ja päädyin lopulta hankkimaan valkoista loistosalviaa ja valkoista jalokelloa. Lahjaksi saamani unikon siemenet kylvin samaiseen penkkiin.

Ensimmäinen penkin tekele kesällä 2016.

Alku lähti käyntiin ilman kokonaissuunnitelmaa ja laajensin penkkejä vähitellen, aina sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyi. Aika alkuvaiheissa aloin kuitenkin haaveilla, että tastanteesta muodostuisi jossain vaiheessa yhtenäinen istutusalue, jonka lomitse kapeat polut risteilisivät. Kesä kesältä istutukset ovat vähitellen laajentuneet ja polkujen muodot ovat alkaneet hahmottua. Tässä eräänä päivänä mallailin taas uusia polun- ja penkinreunoja ja ajattelin nyt esitellä suunnitelmani myös teille. Ladoin nurmikon päälle kiviä merkiksi uusista rajoista.

Uuden suunnitelman mukaan liljapenkki (kuvan vasemmassa reunassa) laajenisi noin 45 cm. Laajennusosaan ajattelin istuttaa matalampaa liljaa. Keltaiset värililjat olen päättänyt siirtää penkistä muualle. Niiden väritys on niin erilainen muun kasvillisuuden kanssa, että ne häiritsevät.
Näkymä rinnepenkin päästä liljapenkkiä kohti. Keltaiset liljat dominoivat näkymää. Kuvan vasemmassa reunassa sijaitsevan penkin reuna yhdistyy uudessa suunnitelmassa rinnepenkin reunaan.
Keskipenkki laajenisi etureunasta enimmillään puolisen metriä.
Keskipenkki toisesta suunnasta kuvattuna. Reunuspenkki jäisi tässä päässä ennalleen…
… mutta toisessa päässä se yhdistyisi maksaruohopenkkiin. Tuota linjaa täytyy vielä hieman muuttaa, en ole siihen täysin tyytyväinen.
Sama toisesta suunnasta katsottuna. Penkin poikki ajattelin tehdä luonnonkivistä pienen polun. Aiemmin tontilta löytämäni litteät kivet ovat kuvassa mallina polun paikasta.
Uudessa suunnitelmassa polut kapenevat ja penkit laajenevat.
Polkujen materiaali on vielä mietinnässä. Luonnonkivistä tehdyt polut olisivat ihanat, mutta kiviä tarvittaisiin paljon. Ehkä jonkinlainen yhdistelmä luonnonkiviä ja kivimursketta voisi tulla kyseeseen…

Kuvista näkee, miten kuivaa on ollut. Polkuja peittävä nurmi on ruskeaa koppuraa, eivätkä kasvitkaan kovin reheviltä näytä. Olen kastellut penkkejä aika ajoin, mutta ehkä enemmänkin olisi ollut syytä kastella. Viime yönä oli onneksi satanut vettä. Nakkelin eilen syyslannoitteet puutarhaan, joten yöllinen sade tuli juuri sopivaan aikaan. Satoiko teillä?

Mukavaa uutta viikkoa!

6 thoughts on “Uusia muotoja

  1. Tämä postaus havainnollisti mukavasti suunnitelmaasi ja suunnitelma on lupaava kaikkinensa! Työtä on tietysti odotettavissa ennen valmistumista, mutta näinhän se on kaikkien puutarhaprojektien kanssa. Suunnitteleminen on itsessään tosi hauskaa ja yleensä alkuun päästessään into kasvaa, kun näkee edistymistä tavoitteen suuntaan. Puhtia kaivamiseen, sitten kun päätät aloittaa!

    Tykkää

    1. Kiitos Päivi! Olet oikeassa suunnittelun suhteen, se on mukavaa puuhaa. Tänä vuonna ajattelin kaivaa ainoastaan liljapenkin laajennusosan ja ehkä rinnepenkin kulman. Liljapenkki siksi, että saisin siihen jo tänä syksynä istutettua sipuleita, ja rinnepenkin kulma sen sijaan on aika pienitöinen. Keskipenkin laajennus saattaa hyvinkin jäädä ensi kevääseen, mutta katsotaan, kuinka sitä innostuu kaivamaan. Mukavaa tiistaita!

      Tykkää

  2. Hieno ja toimiva suunnitelma! Meillä myös penkkien reunat ovat vähitellen vuosi vuodelta laajentuneet:) Minä haluaisin takapihan polut kattaa singelillä. Aika monta suursäkkiä täytynee tilata…
    Täälläkin on iloittu siitä, että saatiin vihdoin sadetta ja olen niin tyytyväinen, että energiani riitti syyslannoitteen levittämiseen juuri ennen sateita. Olipa kerrankin loistava ajoitus:)
    Mukavaa viikkoa myös sinulle!

    Tykkää

    1. Kiitos Anni! Polkujen kattamiseen saa kyllä menemään tavaraa kiitettävät määrät. Meillä haastetta lisää tällä istututusalueella vielä se, että maa ei ole tasainen vaan viettää loivasti alaspäin. Pitäisi löytää sellainen materiaali, joka pysyy hyvin paikoillaan. Olipa hyvä ajoitus sinunkin syyslannoitusurakkasi suhteen 🙂 Mukavaa tiistaita!

      Tykkää

  3. Kiva suunnitelma! Nurmikon poistaminen on mielestäni aina kannatettava ajatus. Polkumateriaaleissa miettisin myös sitä, millaista milläkin pinnalla on kävellä tai miten ne eroavat käytössä. Kuorikkeesta tai singelistä polkumateriaalina minulla ei ole kokemusta, mutta kerronpa muutaman pintamateriaalin eduista ja haitoista oman kokemukseni mukaan avuksi pohdinnoillesi.

    Nurmipinta on mukava kävellä, mutta se on työlästä pitää poissa kukkapenkeistä ja kapeiden käytävien ajelu ruohonleikkurilla on hankalaa. Sepelillä tai karkealla murskeella on epämukava kävellä paljain varpain tai olla polvillaan kitkemässä. Luonnonkivien asettelu murskeen päälle on hankalaa, sillä kuopan kaivaminen kiveä varten on työlästä ja epätasaiset luonnonkivet jäävät helposti keikkumaan, jos pohja ei ole juuri sopivan muotoinen. Toisaalta rikkaruohot eivät juurru siihen helposti, kun ei ole hienompaa ainesta mihin juuret kiinnittyisivät.

    Yhden kesän kokemuksella kivituhka on tuoreeltaan mukava työstettävä ja luonnonkivet saa helposti asettumaan sen päälle tukevasti. Parin sadekuuron jälkeen kivituhkasta tulee kova ja tukeva polku, jota pitkin on hyvä kävellä ja työnnellä täysiäkin kottikärryjä. Toisaalta uusien kivien kaivelu sen pintaan on taas hankalaa ja rikkaruohojen kitkeminen muuttuu työlääksi sekin.

    Karkeassa hiekassa on myös mukava kävellä ja rikkaruohojen kitkentä on vaivatonta. Luonnonkiville saa kaiveltua helposti sopivat kuopat, mutta toisaalta vähänkään pyöreäpohjaiset tai liian pienet kivet eivät välttämättä pysy tukevasti paikoillaan, vaan muljuavat jalan alla. Minä pidän eniten luonnonkivipoluista ja sauma-aineena kivituhkasta, mutta pitkien polkujen kiveämiseen tarvitsee valtavasti sopivanmuotoisia kiviä ja niiden asettelu on hidasta. Oma taiteenlajinsa on myös saumojen kitkeminen rikkaruohoista.

    Siinäpä miettimistä kerrakseen 🙂 Kiva nähdä, mihin lopputulokseen päädyt. Suunnittelun iloa!

    Tykkää

    1. Minna, olet aarre 🙂 Kiitos tästä yhteenvedosta! Samoja ajatuksia olen itsekin pyöritellyt ja yrittänyt miettiä, mikä olisi sopivin polkumateriaali tuohon paikkaan. Nurmikosta olen päättänyt hankkiutua eroon, sillä kuten sanoit, se on hankala pitää siistinä ja pyrkii aina kasvamaan kukkapenkin puolelle. Haluaisin myös polkujen olevan luonnollisen näköiset, sillä mielestäni kovin huoliteltu ja tarkkarajainen polku ei tuohon sovi. Miettimistä siis riittää 🙂 Mukavaa tiistaita sinulle, ja kiitos vielä vinkeistäsi!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s