Missä kukitaan? Osa 3b: heinäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa toinen osa heinäkuun kukkakatsauksesta. Heinäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täällä. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on rehevää, mutta ei kovin runsaskukkaista. Keväällä alas leikkaamani koivuangervo ei tänä kesänä kukkinut lainkaan, mutta huoltoleikkaus näyttää silti tehneen sille hyvää. Kasvi on paljon elinvoimaisemman näköinen kuin aiempina vuosina. Jaloangervot ovat kukkineet melko laiskasti, eivätkä keväällä istuttamani akileijan taimet ennättäneet kukkaan saakka tänä kesänä.

Yläpenkissä

isotöyhtöangervo ja vaaleanpunainen keijuangervo ovat kantaneet suurimman vastuun heinäkuisesta kukinnasta. Purppurakeijunkukka on näyttävä myös kukinta-ajan ulkopuolella, sen verran silmiinpistävä sen tummanpunainen lehdistö on.

Aivan penkin päässä kasvaa penkin uusin tulokas, syyskimikki. Penkin takana sijaitsee lehtikompostimme, ja halusin penkin päähän jotain korkeaa kasvia kompostia naamioimaan. Jatkoin penkkiä hieman ja istutin syyskimikin hoitamaan naamiointitehtävää. Kimikin eteen siirsin alapenkissä kasvaineita purppurakeijunkukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’) aivan kuvan etualalla

Penkin toinen uusi tulokas on valtikkanauhus, joka muutti penkin keskivaiheilla olleeseen aukkokohtaan yhdestä aurinkopenkistä. Edellinen kasvupaikka oli nauhukselle liian paahteinen ja sen lehdet olivat jatkuvasti nuupallaan. Tässä uudessa paikassa se voi huomattavasti paremmin ja on tehnyt hurjan määrän kukkavarsia. Nauhus on myös sopivan kookas kasvi peittämään penkin takana olevaa rinnettä. Tontin raja kulkee juuri tuosta nauhuksen takaa ja nauhuksen takana oleva rinne on jo naapurin puolella. Kovin radikaaleja muutostöitä en siis rinteeseen uskalla mennä tekemään, mutta yritän korkeilla kasveilla saada rinteen sekalaista kasvustoa piiloon.

Valtikkanauhus takana keskellä, heti keijunkukka ’Marmaladen’ takana.

Alapenkistä

on tullut sinivalkoinen. Tytär kysyi eräänä päivänä, teinkö penkistä ihan tarkoituksella valko-violetin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että se ei ollut suunnitelmissani – penkki on vain muotoutunut sellaiseksi. Sinivalkoisuus korostuu entisestään, nyt kun siirsin purppurakeijunkukat tästä penkistä ylempään puolivarjon penkkiin.

Jotkut teistä saattavat muistaa kesäkuisen postaukseni, jossa kaavailin kallion kolossa kasvavan kurjenkellon siirtämisestä alapenkkiin perhoangervojen seuraan.

Kurjenkello kallionkolossa

Kurjenkello on nyt siirretty ja se pilkottaa nyt perhoangervon lomassa. Minusta ne sopivat kauniisti yhteen, eikä kurjenkello näyttänyt onneksi muutosta yhtään suuttuneenkaan.

Perhoangervo, kurjenkello ja kuunliljoja

Kuunliljat aloittivat kukintansa heinäkuun loppupuolella. Istutin viime kesänä tähän penkkiin myös valkoista ”So sweet” -kuunliljaa, mutta se ei vielä tänä kesänä näytä kukkivan. Vanhemmat kuunliljat sen sijaan kukkivat kauniisti. Penkissä kasvaa useampaakin kuunliljalajiketta, mutta valitettavasti tarkat nimet eivät ole tiedossani.

Jaloangervoista ’ Brautschleier’ on ollut ahkerin kukkija. Sillä on hauskan pörröiset kukat.

Japaninjaloangervo ’Deutschland’ jaksoi tehdä pari kukkaa. Sen takana näkyy kukintaansa lopetteleva mustalaukka.

Tähän penkkiin istutin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet. Ne näyttäisivät pärjäävän hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Kukkia ei tänä kesänä ole odotettavissa, mutta jos akileijat talvehtivat hyvin, ensi kesänä saattaa tilanne olla jo toinen.

Varjopenkissä

Keväällä hankkimani uusi rodo on kasvanut reippaasti kesän aikana, eikä enää paljon koossa häviä penkissä jo pari vuotta kasvaneelle kaimalleen. Viime kesänä varjopenkin reunoilla oli paljon rehevämpi kuunliljakasvusto, mutta jaoin sitä aika reilulla kädellä, ja siirsin taimia alapenkkiin. Aika kivasti kuunliljat ovat kuitenkin kasvaneet myös tässä penkissä ja rehevöityvät nekin kovaa vauhtia. Tämä kuunliljalajike taitaa olla joku undulata, kun on noin kippuraiset lehdet?

Iirispenkissä

keväällä kylvämäni sekalaiset unikon siemenet kasvavat iiristen seassa. Olin toivonut, että unikot kasvaisivat jotenkin säännönmukaisemmin ja tasaisemmin, mutta kyllähän se olisi pitänyt tietää, että unikoita ei voi kontrolloida. Ihan hauskan näköisiä ovat silti, vaikka kasvavatkin epäjärjestyksessä.

Mukavaa viikon jatkoa!

9 thoughts on “Missä kukitaan? Osa 3b: heinäkuun puolivarjon ja varjon penkit

  1. Kaunista! Syyskimikki on upea kasvi. Meillä se kituu eikä ole ehtinyt kunnolla kukkia koskaan. Pitäisi keksiä sille parempi paikka. Suloiset kukat tuolla ’Brautschleierillä’. Mukavaa viikon jatkoa myös sinulle!

    Tykkää

    1. Syyskimikki on hieno ja olen haaveillut sellaisesta pitkään. Olin iloinen, kun löysin sellaisen taimistolla käydessäni 🙂 Tänään tosin huomasin, että joku/jokin oli katkonut melkein kaikki sen varret poikki. En tiedän, ovatko asialla olleet pihassa temmeltävät harakat vai huolimattomasti potkaistu pallo, mutta poikki oli iso osa varsista. Tuskin kasvi tuosta kuolee, mutta harmittaa tietysti vähän.

      Tykkää

  2. Kaunista kukintaa. Teillä ei taida kuivuus vaivata yhtä kovin, kuin täällä. Kaikki näyttää rehevältä ja hyväkuntoiselta. Brautschleier on hauskan pörheä. Istutin pari sellasita keväällä, mutta niiden kukinta on paljon hennompaa. Kuunliljoja on joka lähtöön. Olen aikaa sitten kadottanut omieni nimet, mutta se ei haittaa.

    Tykkää

    1. Ei meilläkään mitenkään runsaasti ole satanut, aina silloin tällöin on hiukan ripsaissut. Sen verran niukasti on vettä tullut, että olen kastellut kasveja aina kun ne näyttävät janoisilta. Valtikkanauhus näyttää olevan hyvä maaperän kosteusmittari. Kun sen lehdet alkavat nuupottaa ja nahistua, on aika antaa kasveille vettä. Nauhusteoriallani ei ole mitään tieteellistä perustaa, olen vain itse käyttänyt sitä viimeisenä hälytysmerkkinä veden tarpeesta. Totta tai ei, ainakin rehevyys on säilynyt 🙂 Kuunliljoja on tosiaan niin monenlaisia, että niiden tunnistaminen ei ole aivan yksinkertaista. Mutta ei se minuakaan haittaa, kauniita ne ovat kaikki läpi kesän.

      Tykkää

  3. Onpa hieno rivistö purppurakeijunkukkaa! ’Brautschleier’ on oikein nätti jaloangervo kauniisti kaareutuvine kukkineen. Jaoin juuri omiani, joten nyt minulla on niitä iso ryhmä heti olohuoneen ikkunan edessä ihailtavana. Kuivuus on varmaan vaikuttanut teillä kasvien kukintaan, mutta hyvä, että edes kasvavat rehevästi 🙂 Mukavaa viikon jatkoa!

    Tykkää

    1. Purppurakeijunkukkaa tuppaa kertymään. Se kasvaa niin runsaasti ja rehevästi, että sitä saa olla jakamassa melko kiivaaseen tahtiin. Pian alkaa jo omasta puutarhasta loppua tila kesken 🙂 Voi olla, että kuivuus tosiaan vaikeuttaa kukintaa. Olen kastellut penkkejä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta se ei tietenkään ole sama asia, kuin sade. No, huomenna näyttäisi ennusteen mukaan tulevan vettä. Mukavaa viikon jatkoa sinullekin 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s