Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen kesäkuun tapaan kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.
Tässä vielä linkit aiempiin osiin:
- Toukokuu.
- Kesäkuun aurinkopenkit
- Kesäkuun varjon ja puolivarjon penkit
- Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.
Heinäkuu
Heinäkuinen tunnelma on kaksijakoinen. Puutarhassa on sekä pirteitä väriläiskiä että seesteisiä istutusalueita. 1.7 meitä koetelleen kesämyrskyn seuraukset ovat edelleen nähtävissä. Osa kasveista ei koskaan toipunut siitä kunnolla ja osalla kukinta on selkeästi edellistä kesää myöhemmässä.
Etupihan aurinkopenkit
Rinnepenkki
Rinnepenkin sävy on muuttunut hillitymmäksi kun räiskyvissä väreissä kukkineet ajuruohot ja näyttävä hopeahärkki lopettivat kukintansa. Ketoneilikat kukkivat edelleen, mutta eivät nekään enää sydämensä kyllyydestä. Heinäkuisessa rinnepenkissä vallitsee seesteinen tunnelma.
Suloinen neidonkurjenpolvi, joka vielä kesäkuussa tuntui jäävän muiden kukkijoiden jalkoihin, on ottanut paikkansa ja kukkii runsaasti hillityn vaaleanpunaisin kukin. Nyt kun rinteen värikkäämmät kukkijat ovat lopettaneet, neidonkurjenpolvi pääsee kunnolla esiin.
Väriä penkkiin tuo keltainen kamtsatkan maksaruoho. Sen rinnalla kasvaa euroopanalppitähteä.
Punatähkä kukkii sekin aivan pian. Takana siintävät liljapenkin vaaleanpunaiset ’Rosella’s Dream’ -liljat.
Rinnepenkki koki heinäkuussa aikamoisen muodonmuutoksen, kun rinteessä kasvanut tuivio poistui. (Muutoksesta voi lukea täältä.) Tuivion jättämää aukkoa ei ole vielä kokonaan täytetty, mutta muutama uusi kasvi on jo löytänyt tiensä rinteeseen. Aukkopaikka olisi mukava täyttää myöhäiskesällä kukkivilla kasveilla.
Yleiskuva ylätasanteesta
Ajattelin, että voisi olla paikallaan havainnollistaa hieman ylätasanteen istutusryhmiä. Alla olevassa kuvassa näkyy tilanne heinäkuun lopussa. Haaveissani ja visiossani näen alueen yhtenäisenä istutusalueena, jonka lomassa polut risteilevät. Vielä on jonkin matkaa kuljettavana, ennen kuin päästään siihen pisteeseen, mutta kun ajatellaan, että kolme kesää sitten tässä ei kasvanut mitään, ollaan jo päästy eteenpäin.
Rinnepenkin ylätasanteen puolella
koreilee hopeamaruna. Siirsin marunan aiemmin kesällä tähän reunuspenkistä, jossa se oli jäämässä kangasajuruohojen vangiksi. Taaempana näkyvät verikurjenpolvet ovat jo lopettaneet kukintansa. Niiden edessä pikkutöyhtöangervot ovat kukkineet hyvin laiskasti. Ehkäpä ne kukkivat ahkerammin elokuussa.
Hopeamarunan ja verikurjenpolvien välissä olevaan tyhjään kohtaan kylvin keväällä ruiskukan siemeniä. Tummat, tietyssä valossa lähes mustat ruiskukat näyttävät kauniilta hopeamarunan kanssa.
Nakkelin tähän penkkiin myös pussillisen sekalaisia kesäkukkien siemeniä. Sininen tarhaneito on asettunut pikkutöytöangervon kainaloon.
Reunuspenkki
on kangasajuruohojen valtakuntaa, eikä suuria muutoksia ole tapahtunut sitten kesäkuun. Viime talvi kohteli ankarasti penkin päässä kasvavia tuijia ja tarkoitus on jossain vaiheessa siirtää ne pois. Tästä suunnasta vahinko ei näy, mutta toiselta puolelta tuijat ovat lähes kaljuja. Tuijien tilalle olen kaavaillut jotain kaunista pikkupuuta. Lisäksi ajattelin siirtää ainakin osan keskipenkissä kasvavista valkoisista loistosalvioista tuonne penkin päähän, polun kaarteeseen.
Keskipenkissä
on valtikkanauhuksen jättämä aukko (multakohta tuossa oikealla). Siirsin nauhuksen puolivarjon penkkiin, sillä keskipenkki oli selvästi sille liian kuuma paikka. Nauhuksen korvaava kasvi oli heinäkuun lopulla vielä mietinnässä. Nyt aukko on täytetty, mutta siitä lisää myöhemmin. Penkin vasemmassa reunassa olevaa aukkoa yritän parhaillaan täyttää keväällä kylvämilläni mustapäivänhatun taimilla.
Heinäkuun ensimmäisen päivän raemyrsky ja rankkasade tekivät valitettavaa hallaa salvioille ja varistivat kaikki niiden kukinnot maahan. Salvioiden kukinta taisi tänä vuonna lakata siihen. Salviat kukkivat usein vielä syyskuussa, joten heinäkuun ”takatalvi” teki melkoisen tuhotyön niiden kohdalla. Penkin etureunassa kukkiva kurjenpolvi ’Rozanne’ tuo onneksi väriä penkkiin, ja syysleimutkin alkavat avata jo nuppujaan.
Tässä on tulossa siemenestä kasvattamiani mustapäivänhattu ’Green Wizardin’ taimia (etualalla yksi kitulias kaunopunahattu, joka ei vain suostu kasvaamaan). Kukkia ei ’Green Wisardilta’ vielä tänä kesänä ole odotettavissa, mutta kaikki taimet näyttävät terhakoilta ja hyvinvoivilta. Toivotaan niille onnea talvehtimiseen.
Liljapenkki
on pihan väriläiskä. Penkin asukkaista kerroinkin jo enemmän täällä, joten ei paneuduta liljoihin kovin perusteellisesti.
Liljapenkin laajennus kummittelee edelleen mielessä ja tällä hetkellä mietin, että istuttaisin liljojen eteen jotain matalaa liljaa tuomaan penkkiin hieman vaihtelua ja korkeuseroa. Toinen asia, mikä on mietinnässä, on keltaisten liljojen siirto. Kävin jo varmuuden vuoksi merkkaamassa ne langoilla, jos päätän syksyllä siirtää ne jonnekin muualle. Mitenköhän ne tulisivat toimeen iiristen kanssa?
Kurkataan vielä liljapenkin toiselle, varjoisammalle puolelle. Siellä kasvaa erilaisia kuunliljoja sekä valkoista kurjenmiekkaa. Penkin ylemmälle, suurten kivien rajaamalle tasolle istutin aiemmin kesällä mieheltäni lahjaksi saamani kärhön.
Kuunlijapenkin uusin tulokas on pikkiriikkinen ja supersuloinen ’Blue Mouse Ear’
Penkin päässä puolestaan kukkii soihtulilja, joka viime kesänä kasvoi ruukussa. Istutin sen syksyllä maahan ja kaikeksi yllätykseksi se paitsi selvisi talvesta, myös kukkii.
Pionipenkin
ensimmäinen kesä on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin ja kolme viidestä pionista on jopa kukkinut. Harmikseni pionien kukinta tyssäsi heinäkuun alun myräkkään ja kukinta jäi hyvin lyhytaikaiseksi.
Muutama päivä myrskyn jälkeen paistaa jo aurinko, mutta pionit ovat nuupallaan.
Kylvin keväällä penkkiin kosmoskukan siemeniä toiveissani saada kukkiva penkki myös pionien lakastuttua. Olin melko varma, että kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä kukkisi ainakaan kovin runsaasti, joten luotin kosmoksiin. Toisin kävi. Kosmoskukat kasvoivat kyllä komeiksi ja tuuheiksi, mutta ainoastaan yksi niistä kukkii. Muissa ei näy edes nuppuja.
Kylvin penkkiin myös tarhaneito ’Miss Jekylin’ siemeniä, ja niistäkin kukkii vain pari, muut hapsottavat nuputtomina siellä täällä.
Myös kärhöjen kohdalla koettiin takaisku, kun jouduin leikkaamaan ’Miss Batemanin’ versot lähes kokonaan alas. Kärhö lähti todella nopeasti kasvuun, mutta sitten aivan yllättäen sen lehdet alkoivat ruskistumaan. Mielestäni se ei ollut lakastumistautia, sillä lehdet näyttivät väriä lukuunottamatta muuten elinvoimaisilta. Varmuuden vuoksi leikkasin ruskeat versot kuitenkin pois (kiitos neuvoista, Minna), joten ’Miss Bateman’ ei ainakaan tänä kesänä enää kuki. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ näyttää onneksi voivan hyvin ja kasvaa rauhalliseen tahtiin.
Heinäkuussa koettiin siis jokunen takaisku, mutta loppusumma on kuitenkin positiivinen. Puutarhan istutusalueet kehittyvät vähitellen ja etenkin rinnepenkin muutos ja tuivion poistaminen veivät yleisilmettä ison harppauksen eteenpäin. Kehitettävää vielä riittää, mutta mennään asia kerrallaan.
Hieno suunnitelma ja hyvinhän sinä olet jo edennyt muutamassa vuodessa. Minä olen muuten välillä leikannut salvioiden kuihtuneet kukinnot pois ja se on auttanut uuteen kukintaan loppukesällä. Minulla on myös tuota samaa tummaa ruiskukkaa, se on kivan näköinen eri valaistuksissa niinkuin kuvassasikin.
TykkääTykkää
Kiitos, pikkuhiljaa tässä edetään kohti maalia. Puutarhahommissa se maali vain tuppaa aina siirtymään edemmäksi, eikä mikään tule koskaan valmiiksi 🙂 Kiitos vinkistä, pitääkin käydä leikkaamassa kukintonsa varistaneet salviat pois. Ehkä se siitä innostuu vielä kukkimaan uudelleen. Mukavaa viikonloppua!
TykkääTykkää
Tällaisia postaussarjoja on mukava katsella talvella ja samalla pohdiskella, mitä muutoksia mihinkin penkkiin tarvitsee tehdä tai mitkä ovat hyviä sellaisinaan. Mietin tuota, mikseivät kosmokset kuki pionipenkissä. Onkohan sinulla siellä niille liian hyvät oltavat? Yleensä rehevä maa ja typpipitoinen lannoitus saa kasvit kasvattamaan lehtiä ja siirtämään kukintaa myöhemmäksi. Moni kasvi kukkiikin paremmin vähän huonoissa oloissa ja kehnolla lannoituksella (poikkeuksiakin toki on). Kyllä ne edelleen ehtivät hyvin kukkia, kunhan vain pääsevät alkuun. Ja sitten kun viimein aloittavat, niin onpahan paljon lehtimassaa kasvattaa reilusti nuppuja 🙂 Mukavaa viikonloppua!
TykkääTykkää
Tämä postaussarja on kyllä ollut ainakin itselleni todella hyödyllinen. Asiat hahmottuvat paljon paremmin, kun istuu alas ja kirjoittaa ne auki. Monta asiaa on tullut huomattua ja monta hyvää ideaa on syntynyt tässä matkan varrella. Toivotaan, että kosmokset vielä innostuvat kukkimaan. Voi hyvinkin olla, että ne viihtyvät tuossa paikassa liian hyvin, eivätkä ole tähän mennessä viitsineet vaivautua moiseen 🙂 Kiitos samoin, mukavaa viikonloppua!
TykkääTykkää
Kiva ja hyödyllinen postaussarja! Kuvat joissa näkyy koko penkki/ alue eri kuukausina ovat todella hyödyllisiä etenkin talvella suunnitelmia tehdessä. Minun tulee usein kuvattua vain jotain osaa penkistä ja kokonaisuus unohtuu kuvata. Harmittelen sitä joka talvi ja nyt tänä kesänä olen yrittänyt kuvata myös enemmän kokonaisuuksia.
Mustapäivänhatut ovat hienoja! Minulla oli niitä joskus muistaakseni kolme taimea. Vain yksi on sinnitellyt hengissä ja tekee joka kesä yhden kukan. Pitäisikin muistaa siirtää se parempaan paikkaan, jos se vaikka innostuisi kasvamaan ja leviämään.
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!
TykkääTykkää
Olen kyllä itsekin kokenut postaussarjan erittäin hyödylliseksi ja silmiä avaavaksi. Moneen asiaan ei välttämättä olisi tullut kiinnitettyä huomiota lainkaan ilman näitä postauksia. Suosittelen kyllä kaikille kokonaiskuvien ottamista, se on hyvä apu suunnittelussa. Mustapäivänhattu on kaunis kukka, sen runsasta leviämistä toivon minäkin 🙂 Mukavaa uutta viikkoa sinulle!
TykkääTykkää