Pieniä parannuksia

Sain viikonloppuna tehtyä pieniä parannuksia puutarhassa, muun muassa kitkettyä pari näkyvimmällä paikalla sijaitsevaa perennapenkkiä. Loput penkit jäivät vielä kitkemättä, ja ovatkin sillä tolalla, kunnes säät tästä paranevat. Minulla alkaa ensi viikolla kesäloma, ja silloin on ainakin hyvää aikaa saattaa kesken jäänyt työ päätökseen.

Muitakin pieniä parannuksia sain tehtyä. Olin jo vuoden päivät pohdiskellut, mitä istuttaisin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan. Viime vuonna siitä pois siirtämäni purppurakeijunkukat eivät edelleenkään olleet saaneet korvaajaa ja rinne oli yhdestä kohdasta autio. Uuden kasvin pitäisi mielellään olla sellainen, että se peittäisi pikkusipulien lakastuvat lehdet hyvin alleen.

Parannuskohta sijaitsee hopeahärkkimättäiden välissä, tuossa, missä näkyy ruskea kasa pikkusipuleiden rumia varsia. Varret pitäisi saada piiloon. Tuon ruman, penkin edessä olevan nurmikaistaleen sain viikonloppuna kitkettyä. Hurraa!

Ratkaisu löytyi läheltä ja oli niin itsestäänselvä, että vieläkin hämmästelen omaa pöljyyttäni. Viime syksynä pionipenkkiin istuttamani kurjenpolvet saisivat muuttaa uuten paikkaan rinteeseen! Kurjenpolvet ovat täydellisiä maanpeitekasveja tähän paikkaan, sillä ne aloittavat maanpäällisten osien kasvattamisen joka vuosi käytännössä nollasta. Pikkusipuleille jäisi näin runsaasti tilaa kukkia ja sitten kun niiden aika on ohi, kurjenpolvet saisivat peittää ne alleen. Kaiken lisäksi ’Elke’ sopisi värinsä puolesta paljon paremmin rinteeseen kuin pionipenkkiin. Miten minä en tätä aiemmin keksinyt!

Verikurjenpolvi ’Elke’ saapui pelastajaksi.

Huhtikuussa tekemäni rinteen laajennusosan jäljiltä rinteeseen oli jäänyt vielä tyhjä kolo ja siihen hankin yhden korallikeijunkukan taimen. Katson hetken aikaa, miten kasvi rinteessä viihtyy ja jos näyttää viihtyvän eikä paikka ole sille liian aurinkoinen, hankin vata sitten pari tainta lisää. Heräteostoksena mukaan lähti myös yksi valkoinen ketoneilikka, sillä minusta se sopi niin kauniisti yhteen korallikeijunkukan kanssa. Väriyhdistelmä on herkullinen. Kuin Marianne-karkki.

Marianne-karkin toinen osapuoli on ukkoskuuron jäljiltä täysin maassa, mutta eiköhän se siitä virkoa. Korallikeijunkukan kukinnotkin näyttävät menneen sateesta poikki.

Pionipenkki menetti siis penkin reunassa kasvaneet kurjenpolvet, mutta sai tilalle uudet. Minusta valkoinen väri sopii muutenkin paremmin tähän penkkiin, joten nyt pionipenkkiä reunustaa neljä valkoista verkikurjenpolvea. Penkkiin olisi mahtunut vielä pari tainta lisää, mutta taimia oli saatavilla ainoastaan neljä. Kurjenpolvet onneksi kasvavat vauhdilla ja niitä voi sitten myöhemmin jakaa koko reunuksen matkalle.

Verikurjenpolvi ’Album’ (Geranium sanguineum ’Album’)
Pionipenkissä ’Sarah Bernhardt’ on tässä kuvassa nupulla. Tällä hetkellä pionit ovat myrskyn runtelemia. Penkin vasemmassa kulmassa on vielä paikka yhdelle pionille. Haaveilen löytäväni siihen ’Bowl of Beautyn’ tai ’Coral Charmin’. Pionipenkin takana kiipeilevät kärhöt.

Taimitarhan kanat olivat muuten saaneet perheenlisäystä ❤ Ihania pikku piipittäjiä ❤

Mukavaa keskiviikkoa!

7 thoughts on “Pieniä parannuksia

  1. Minäkin olen miettinyt alba verikurjenpolvea yhdeksi reunuskasviksi suureen pionipenkkiin. Kaikki kurjenpolvet eivät viihdy paahteessa ja verikurjenpolvi saattaisi olla hyvä korkeudeltaan. Eikö olekin mukavaa, kun palapelin palat loksahtavat kohdalleen! Oikeat naapurit merkitsevät niin paljon! Kukan kauneus ei korostu samalla tavalla, jos naapuri aiheuttaa riitasointua. Voi, miten suloiset tiput!

    Tykkää

    1. Korkeus oli minullakin yhtenä hankintakriteerinä, kun pionipenkin reunuskasvia mietin. Uskon kokonaisuudesta tulevan harmonisemman, kun reunuskasvin korkeusero pioneihin nähden ei ole niin suuri, mutta on kuitenkin riittävä. Kyllä, on mukavaa, kun palaset loksahtavat kohdalleen. Joskus sitä on hämmästyttävän sokea omille touhuilleen, eikä huomaa itsestäänselvyyksiä vaikka ne ovat aivan nenän edessä. Onneksi sitä edes välillä havahtuu 🙂 Tipuset olivat kyllä suloisia!

      Tykkää

  2. Jos maltat odottaa, niin saat jaettua tuon korallikeijunkukan jo syksyllä ainakin kahteen, ehkä jopa kolmeen osaan. Minä olen omista keijunkukistani huomannut, että niitä kannattaa jakaa usein, jotta kukkisivat ja kasvaisivat hyvin. Liian iso yksilö alkaa taantua eikä välttämättä talvehdi kunnolla. ’Elke’ on oikein kaunis ja sopii varmasti hyvin rinteeseen maanpeittäjäksi. Niin ne palaset vain joskus loksahtavat paikoilleen kuin taikaiskusta. Mukavaa loppuviikkoa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s