Kukkia kalliolle

Meillä osaan pihaa antaa ilmettä kallio, jonka joku entisistä talon omistajista on jossain vaiheessa tässä asustaessaan kaivanut esiin. Itse pidän kalliosta kovasti ja se tuo mukavaa vaihtelua ja rytmiä puutarhaan. Sateella kallion kolot täyttyvät vedestä ja muodostavat luonnollisia juoma- ja kylpyaltaita linnuille. Nyt helteilläkin olen yrittänyt muistaa täytää osan koloista vedellä, jotta linnuilla olisi juotavaa.

Jostain aivan mitättömästä kallion kolosta kotkansiivet ovat työntäneet juurensa maahan ja tuovat vehreyttä kallion kyljeen. On hämmästyttävää, miten se saattaa kasvaa joka kesä niin rehevänä näin olemattomassa elinympäristössä.

Osaan kallion koloista olen siirtänyt keltamaksaruohoa (alakuvassa oikeassa reunassa). Ajatuksena on vähitellen täytää pienempiä kallion kolosia maksaruohoilla ja mehitähdillä. Kaikkia koloja kuitenkaan meinaa kukittaa, sillä haluan edelleen jättää linnuille altaat, joissa polskutella.

Tässä eräänä päivänä viime viikolla olimme tyttären kanssa pihalla, kun hän rupesi juttelemaan, että ”Eikös meidän äiti pitänyt tehdä tähän kallion reunaan kukkapenkki?” Näinhän me olimme hänen kanssaan suunnitelleet ja koska meillä sattui juuri tuolloin olemaan sopivasti aikaa, ryhdyimme tuumasta toimeen saman tien.

Kaivoimme yksissä tuumin pois kaiken heinittyneen maan kallion edestä ja välistä.

Kahdeksanvuotias apulaiseni jaksoi ahertaa kuokan kanssa todella reippaasti, eikä aikaakaan, kun olimme saaneet heinätupot pois. Heinä irtosi aika helposti, sillä kuten kuvasta näkyy maa oli pelkkää hiekkaa.

Seuraavaksi tytär halusi taimistolle ostamaan kasveja kallion kylkeen istutettavaksi. Tyttären suunnitelman mukaan penkkiin pitäisi hankkia keltaista, punaista ja vihreää. Osasyy kovaan hinkuun taimistolle oli tietysti tämä söpöliini – suloinen pieni karitsa, joka viettää kesää laiduntamalla taimiston niityllä muiden lampaiden kanssa.

Mutta saimme me kasvitkin hankittua: saaliina oli keltaista, punaista ja vihreää maksaruohoa. Kissankäpälän istutin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan.

Tässä mallaillaan jo sopivia istutuskohtia. Korkeammaksi kasvavia maksaruohoja istutimme niihin kohtiin kallion reunaa, joihin kallion kolojen ansiosta saimme hieman syvemmän kasvualustan. Vaikka maksaruohot eivät kovin kummoista kasvualustaa tarvitsekaan, sekoitimme olemassaolevan maan sekaan kuitenkin hieman puutarhamultaa.

Mehitähtiä istutimme kohtiin, jossa kasvualustaa oli vähemmän.

Lopuksi siirsimme vielä muualla pihalla kasvavaa keltamaksaruohoa ja vihreää mehitähteä sopiviin kohtiin kalliota reunustamaan.

Lopputuloksesta tuli aika kiva ja aivan tyttären toiveiden mukainen: punainen, keltainen ja vihreä. Istutimme kasveja nyt tuohon suurten kivien rajaaman perennapenkin etureunaan saakka. Tarkoitus on jossain vaiheessa jatkaa koko matka perennapenkin päähän asti, mutta ei vielä tänä kesänä. Täytyy suunnitella ensin.

Tässä vielä muutama lähikuva kalliolle valikoituneista kasveista.

Etualalla marmorimehitähteä (Sempervivum marmoreum), takana kultamaksaruohoa (Sedum floriferum ’Weihenstephaner Gold’) sekä keltamaksaruohon (Sedum acre) pieniä siirtotaimia.
Tökkäsin kallion viereen myös polulle harhautuneen hopeahärkin alun. Se näyttää kasvavan melkein missä vaan – näinköhän menestyy tässäkin? Hopeahärkin takana kasvaa kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum).
Japaninmaksaruoho (Sedum cauticola ’Lidakense’)
Kivikkomehitähti ’Othello’ ( Sempervivum ’Othello’ )
Kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum)
Pelastimme ahomansikoiden alle hautautuneet mehitähdet (Sempervivum) paremmalle paikalle kallion edustalle. Takana kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum)
Punainen marmorimehitähti (Sempervivum marmoreum)
ja keltamaksaruoho (Sedum acre)

Mukavaa tiistaita!

10 thoughts on “Kukkia kalliolle

  1. Kallio on jo itsessään kaunis elementti ja nuo kotkansiivet saavat siitä hienon taustan. Teillä on hienot näkymät tiedossa, kun kalliokasvit kotiuduttuaan riehaantuivat kasvuun ja kukoistukseen. Oli varmasti mukava touhuta lapsen kanssa.

    Tykkää

    1. Minäkin pidän kallion ja kotkansiipien yhdistelmästä, vaikka aluksi ne mielestäni näyttivätkin hieman omituisilta yhdessä. Nyt olen oppinut pitämään niistä ja oikein odotan kotkansiipien keväistä nousua kallion koloista.

      Meillä oli tyttären kanssa todella mukava yhteinen projekti. Hänkin nautti kovasti ja muisti mainita monta kertaa, miten kivaa hänellä oli. Ihailtavasti hän myös jaksoi tehdä hommat loppuun saakka ihan oma-aloitteisesti. Ehkä siinä on pieni puutarhahöpsön alku kasvamassa 🙂

      Tykkää

  2. Todella kaunis kallio! Ja uurastus tyttären kanssa tuotti hienon lopputuloksen! Kiva nähdä, miltä alue näyttää, kunhan kasvit asettuvat paikoilleen ja tuuheutuvat. Kotkansiivet ovat kiva lisä!

    Tykkää

    1. Kiitos 🙂 Tytär olisi halunnut, että maa olisi jo nyt laajojen kasvimättäiden peitossa ja hieman protestoi, kun kieltäydyin ostamasta enempää taimia. Maksaruohot tuppaavat levitä vinhaa vauhtia, jos sille päälle sattuvat ja lopulta sain hänet vakuuttuneeksi, että olisimme pulassa, jos ostaisimme paljon taimia heti alkajaisiksi 🙂 Kiitos, mukavaa kesäkuun loppua sinullekin! Ajatella, että ensi viikolla alkaa jo heinäkuu…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s