Hei pitkästä aikaa! Kiirusta on taas riittänyt monella rintamalla ja blogipäivitykset ovat jääneet harmittavasti paitsioon. Tämänkin postauksen uutiset ovat jo viikon vanhoja ja liittyvät toissaviikonlopun tapahtumiin.
Lempeät ja lämpöiset säät houkuttelivat purkamaan sisällä olevaa taimiviidakkoa ja koska yöpakkasiakaan ole ollut enää näkyvissä, uskaltauduin istuttamaan esikasvattamani perennojen ja kesäkukkien taimet ulos. Sisällä alkoi olla jo kovin ahdasta ja etenkin auringonkukat kärsivät selvästi myös valon puutteesta – sen verran pitkiä ja honteloita hujoppeja niistä oli tullut.
Kesäkukat istutin ruukkuihin. Tässä on tulossa leinikkejä (harmaat ruukut) ja samettikukkia (saviruukku):
Näissä kolmessa ruukussa puolestaan kasvaa kesäpäivänhattuja. Daalioista unohdin näköjään ottaa kuvan, mutta istutin taimet suurimpaan ruukkuun, minkä varastosta löysin ja sijoitin ruukun terassin portaille.
Perennoista akileijat ja mustapäivänhatut istutin niille suunnitelluille paikoille. Punaluppiot, joita odotin erityisen paljon, eivät itäneet lainkaan. Harmi, sillä niiden kanssa toivoin kovasti onnistuvani. ”Istutin” kuitenkin luppojen kylvömullat maahan – voihan se olla, että ne siitä vielä lähtevät kasvuun.
Auringonkukat pääsivät tuonne leikkimökin aurinkoiselle seinustalle.
Ja sitten siihen erehdykseen. Siinä taimia maahan istuttaessani kävin miettimään, että nyt kaikki ei ole ihan oikein. Mieleni perukoilta päähän tupsahti ajatus, että hankikylvössä olleita kärhöruukkujahan piti olla kolme. Nyt niitä kuitenkin oli vain kaksi…
Kauhukseni tajusin, että olin kevättalvella hankikylvöjä ylös kaivaessani kaivanut ylös vain kaksi ruukkua kolmen sijaan. En siinä vaiheessa – enkä ennen viime viikonloppua – ollut muistanut lainkaan, että olin kylvänyt myös alennysmyynnistä hankkimani ’Madame le Coultren’ siemeniä yhteen ruukkuun. En ollut kirjoittanut asiaa mihinkään ylös, ja niinpä sen myös autuaasti unohdin.
Kiireen vilkkaa kipin kapin ryntäsin kaivamaan unohtuneen ruukun penkistä ylös. Ja sieltähän se kadonnut lammas löytyi, samasta paikasta, mihin olin sen syksyllä laittanut. Päivittelin ja kirosin hajamielisyyttäni, mutta eihän tilanteelle enää mitään mahtanut.
Ja niin jokin aika sitten kertomani tarina Minnalta saamieni ’Presidentin’ siementen itämisestä muuttui saman tien valeuutiseksi. Maasta nyt kaivamani ruukku oli nimittäin juuri ’President’ ja tässä ei kasvakaan ’Presidentin’ vaan aivan toisen kärhön, ’Madame le Coultren’ jälkeläisiä.
Tulipahan jälleen hyvä oppi dokumentoinnin tärkeydestä. Ihan turha on kuvitella muistavansa yksinkertaisiakaan asioita puolen vuoden päästä. Parempi on kirjoittaa kaikki aina ylös, niin on paremmat mahdollisuudet välttyä virheiltä.
Heh, noitahan sattuu 😀 Pääasia, että sinulla on edes jonkun kärhön siemenet itäneet. ’Madame le Coultre’ on kaunis kärhö ja tuskinpa vähän pidemmästä kylmäkäsittelystä ja normaalista keväästä on siemenille tullut mitään vahinkoa. Minä alan epäillä, että minun kärhöistäni kerätyt siemenet eivät ole itämiskelpoisia, vaikka niin pulleita ja valmiin oloisia olivatkin. Yhdessäkään ruukussa ei minulla näy pienintäkään alkua. Pidän ne kuitenkin silti tallessa vielä vuoden verran, jos vaikka tarvitsevatkin toisen kylmäkäsittelyn itääkseen. Kivaa viikkoa!
TykkääTykkää
Näköjään sattuu 🙂 Hyvä asia kieltämättä on, että edes joku kärhö on itänyt. ’Presidentin’ kanssa lohduttaudun sillä, että ainakin se on oleillut luonnollisissa olosuhteissa 😀 En meinaa minäkään luovuttaa sinulta saamieni siementen suhteen, vaan odottelen rauhassa ensi kevääseen saakka. Ehkäpä ne siitä vielä itävät 🙂 Mukavaa viikkoa sinullekin!
TykkääTykkää
Hyvä on kirjoittaa ylös kunhan muistaa, minne kirjoitti 🙂 Itse en ole aina muistanut 😀
TykkääTykkää
Heh, totta tuokin 🙂 Mukavaa viikkoa sinulle!
TykkääTykkää