Meillä on puutarhassa pari ongelmakohtaa, joihin olen etsinyt ratkaisua jo jonkin aikaa. Yksi niistä on rinnepenkin ylätasanne, jonne en vain ole sopivia kasveja löytänyt. Penkissä on kasvanut vaikka mitä, mutta mikään ei oikein ole siinä viihtynyt tai siihen muuten vain sopinut. Olen ollut tyytyväinen ainoastaan penkin reunalla kasvaviin verikurjenpolviin.
Toinen ongelmakohta on rinnepenkki, josta poistamieni keijunkukkien tilalle olen miettinyt täydennystä.
No, käväisin eilen pyöräretkellä Tirilän puutarhassa katsomassa, löytäisinkö ongelmiini ratkaisua. Ja löysinhän minä (ja vähän muutakin 🙂 ).
Ongelma numero yksi – eli rinnepenkin ylätasanne – sai täydennystä pikkutöyhtöangervoista. Olen etsinyt penkkiin jonkinlaista mätästävää tai pensastavaa, maksimissaan 40 cm korkeaksi kasvavaa kasvia, sillä en halua kasvien kasvavan korkeammiksi kuin vierellä kasvavat pesäkuuset. Korkeammat kasvit nimittäin blokkaisivat näkymän ylätasanteen muihin penkkeihin.
Pikkutöyhtöangervo kasvavaa vain 20-30 cm korkeaksi ja tekee suloisia valkoisia, töyhtömäisiä kukintoja. Kaiken lisäksi sen koristeellinen lehdistö sopii todella hyvin sekä havujen että kurjenpolvien pariksi. Se on ihan täydellinen kasvi tuohon paikkaan – toivottavasti 🙂
Rinnepenkkin aukkokohtaan puolestaan hankin hopeahärkkiä ja istutin lisäksi kangasajuruohon jakotaimia. Hopeahärkit toimivat kivasti penkin vasemmassa reunassa kasvavien lajitoveriensa parina ja tuovat penkkiin sen kaipaamaa tasapainoa.
Tirilässä parveili valtavasti perhosia. Valitettavasti ainoa, josta sain kuvan, oli tämä upea ohdakeperhonen. Tämä yksilö oikein pysähtyi poseeraamaan ja pyörähteli kukalla kuin mikäkin mannekiini. Ihana 🙂
Siinä perhosta kuvatessani aloin tuumimaan, että kaunopunahattuhan voisi olla juuri sopiva seuralainen syysleimujen rinnalle. Takaraivossa oli jo nimittäin pitkään jyskyttänyt ajatus, että leimut tarvitsisivat vielä jotain seurakseen. Nyt kun tuijottelin punahattua, aavistelin löytäneeni oikean kasvin niiden seuraksi. Joten ei muuta kuin kasvi kassiin ja penkkiin.
Kaunopunahattu jotenkin jykevöittää leimuryhmää, eikö?
Nyt ei olekaan enää kuin 9.999 muuta ongelmakohtaa ja ikuisuusprojektia, jotka pitää ratkaista. Mutta se tässä puutarhailussa onkin niin ihanaa. Nurkan takana häämöttää aina uusi projekti, sillä mikään ei koskaan ole valmista.
Ihania puutarhahetkiä kaikille ❤
Hyvät hankinnat! Kaunis kaunopunahattu ja sopii kivasti leimuihin. Hopeahärkki, ajuruoho sekä pikkutöyhtöangervo ovat hyvät valinnat rinteeseen, joka usein on aika kuiva kasvupaikka. Minun pikkutöyhtöangervoni etsivät sopivaa paikkaa; ne ovat nimittäin liian matalia siihen, missä nyt kasvavat.
TykkääTykkää
Kiitos, olen itsekin tyytyväinen 🙂 Kaunopunahattu ja leimut yhdessä tuovat sellaista vanhan ajan tunnelmaa, josta kyllä – vähän yllättäenkin – tykkään.
Onneksi monia kasveja voi surutta siirtää. Itse ainakin olisin pulassa, jos niin ei voisi tehdä. Pikkutöytöangervosi löytävät varmasti sopivan paikan ihanassa puutarhassasi 🙂 Mukavaa viikonlopun jatkoa!
TykkääTykkää
Minustakin oivalliset valinnat. Vähitellen ne ongelma- ja aukkopaikat korjaantuvat. Joskus on hyväkin antaa ideoiden rauhassa muhia. Ei tarvitse niin paljon siirrellä kasveja paikasta toiseen, kun ne kertaheitolla löytävät tiesä oikeaan paikkaan.
TykkääTykkää
Kiitos 🙂 Olen samaa mieltä, että kiirehtiminen puutarhahommissa ei ole aina se paras mahdollinen tapa edetä. Vaikka nämä ongelmakohdat ovatkin pistäneet silmään koko kesän, päätin, että kompromisseja en enää tee. Penkkeihin hankitaan sellaiset kasvit, jotka niihin sopivat ja sitten kun ne löytyvät. Nyt olen tyytyväinen, että jaksoin malttaa ja etsiä sopivia kasveja rauhassa ja kiirehtimättä.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
TykkääTykkää
Hienot valinnat. Punahattu on oikea perhosmagneetti. Itsellä on koko puutarha sikin sokin ja vaatii taas organisointia siellä ja täällä. Helteillä olen vain jaksanut kastella, joten on melkoinen kaaos.
TykkääTykkää
Kiitos 🙂 Perhosia on näkynyt aika vähän tänä kesänä, joten perhosmagneeteille on käyttöä. Toivotaan, että punahattu houkuttelee lentäviä kaunokaisia puoleensa runsain mitoin.
Onneksi saatiin vähän virkistävää sadetta myös tänne meidän kulmille. Sekä puutarha että puutarhurit ovat sitä toden teolla kaivanneet. Pidän lämpimästä, mutta tänä kesänä sekä minä että puutarha eivät olisi pistäneet pahakseen paria viileämpää päivää ja runsaampaa sadekuuroa…
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle 🙂
TykkääTykkää