Kirvakriisi

Ihmettelin tässä, miksi lumipalloheisi kukkii niin pienin kukinnoin tänä vuonna. Laitoin asian aluksi kuivuuden ja kuumuuden piikkiin, mutta nyt huomasin, että lumipalloheiteen on ilmestynyt pieniä, mustia kirvoja. Tuhansittain, sanoisin. Liekö lämmin ja kuiva alkukesä saanut ne villiintymään, sillä kahtena edellisenä kesänä kun olemme tässä asuneet, niitä ei ole näkynyt. Tänä kesänä on toistaiseksi ollut myös tosi vähän leppäkerttuja, joten kirvojen luonnollinen kurissapitäjä puuttuu. Muurahaiset puolestaan ovat päässeet valloilleen ja vilistävät lypsämässä kirvoja minkä ehtivät.

Tein netissä vähän tutkimustyötä miten pääsisin kirvoista eroon. Jossain nettisivulla törmäsin ajatukseen, että kirvat ovat oire kasvin janoisuudesta ja maaperän köyhyydestä ja että kastelemalla ja huolehtimalla ravinteista taataan kasville hyvät olosuhteet taistella kirvoja vastaan ihan itse. Kuulostaa ihan järkevältä, ja erittäin hyvältä pitkän tähtäimen suunnitelmalta, mutta pelkäänpä, että kirvojen nopeaan hävittämiseen keino on liian hidas.

Jossain neuvottiin antamaan ensiapuna vettä kylmän painesuihkun muodossa. Kirvat pestäisiin siis ensin pois ja sitten kasvin voisi sumuttaa esimerkiksi mäntysuopaliuoksella. Mäntysuovasta mainittiin myös, että sen tehottomuus perustuu usein siihen, että sitä ei sumuteta riittävän usein ja pitkään. Liuos nimittäin poistaa kyllä olemassaolevat kirvat, mutta ei munia. Käsittely täytyy siten tehdä riiittävän usein, jotta myös munista kuoriutuneet uudet kirvat saadaan pois.

Tutkiessani kirva-asiaa aloin kaivata meille myös ötökkähotellia. Jos vaikka saisi leppäkerttuja sinne asumaan ja pitämään huolta kirvakannasta ihan luomusti 🙂 Sekään ratkaisu ei tietenkää ole sieltä nopeimmasta päästä,  mutta pitkäntähtäimen suunitelmana ihan hyvä. Netistä löytyi vaikka kuinka paljon ohjeita ötökkähotellin tekoon ja laitoinkin asian to-do-listalle. Koiran kanssa metsässä lenkkeillessäni on hyvä kerätä sopivia materiaaleja ötökkähotellia varten.

Martoilta löysin joukon luomuniksejä kirvojen hävittämiseen, joista ajattelin ensimmäisen kokeilla 2% mäntysuopaliuosta. Se tuntuu jotenkin vaivattomimmalta ja kevyimmältä vaihtoehdolta. Hieman omaatuntoa kolkuttaa tieto, että mäntysuopaliuos vahingoittaa myös leppäkertun toukkia, joita tietysti nyt kipeästi kaivattaisiin popsimaan kirvoja suihinsa. Mutta kai ne kaupankin torjunta-aineet vahingoittavat leppäkertun toukkia ihan samalla tavalla?

Onko teillä kokemusta Marttojen torjuntavinkeistä? Miten teillä torjutaan kirvoja?