Kirvakriisi

Ihmettelin tässä, miksi lumipalloheisi kukkii niin pienin kukinnoin tänä vuonna. Laitoin asian aluksi kuivuuden ja kuumuuden piikkiin, mutta nyt huomasin, että lumipalloheiteen on ilmestynyt pieniä, mustia kirvoja. Tuhansittain, sanoisin. Liekö lämmin ja kuiva alkukesä saanut ne villiintymään, sillä kahtena edellisenä kesänä kun olemme tässä asuneet, niitä ei ole näkynyt. Tänä kesänä on toistaiseksi ollut myös tosi vähän leppäkerttuja, joten kirvojen luonnollinen kurissapitäjä puuttuu. Muurahaiset puolestaan ovat päässeet valloilleen ja vilistävät lypsämässä kirvoja minkä ehtivät.

IMG_3635-T

Tein netissä vähän tutkimustyötä miten pääsisin kirvoista eroon. Jossain nettisivulla törmäsin ajatukseen, että kirvat ovat oire kasvin janoisuudesta ja maaperän köyhyydestä ja että kastelemalla ja huolehtimalla ravinteista taataan kasville hyvät olosuhteet taistella kirvoja vastaan ihan itse. Kuulostaa ihan järkevältä, ja erittäin hyvältä pitkän tähtäimen suunnitelmalta, mutta pelkäänpä, että kirvojen nopeaan hävittämiseen keino on liian hidas.

IMG_3644-2-T

Jossain neuvottiin antamaan ensiapuna vettä kylmän painesuihkun muodossa. Kirvat pestäisiin siis ensin pois ja sitten kasvin voisi sumuttaa esimerkiksi mäntysuopaliuoksella. Mäntysuovasta mainittiin myös, että sen tehottomuus perustuu usein siihen, että sitä ei sumuteta riittävän usein ja pitkään. Liuos nimittäin poistaa kyllä olemassaolevat kirvat, mutta ei munia. Käsittely täytyy siten tehdä riiittävän usein, jotta myös munista kuoriutuneet uudet kirvat saadaan pois.

IMG_3634-T

Tutkiessani kirva-asiaa aloin kaivata meille myös ötökkähotellia. Jos vaikka saisi leppäkerttuja sinne asumaan ja pitämään huolta kirvakannasta ihan luomusti 🙂 Sekään ratkaisu ei tietenkää ole sieltä nopeimmasta päästä,  mutta pitkäntähtäimen suunitelmana ihan hyvä. Netistä löytyi vaikka kuinka paljon ohjeita ötökkähotellin tekoon ja laitoinkin asian to-do-listalle. Koiran kanssa metsässä lenkkeillessäni on hyvä kerätä sopivia materiaaleja ötökkähotellia varten.

IMG_3628-T

Martoilta löysin joukon luomuniksejä kirvojen hävittämiseen, joista ajattelin ensimmäisen kokeilla 2% mäntysuopaliuosta. Se tuntuu jotenkin vaivattomimmalta ja kevyimmältä vaihtoehdolta. Hieman omaatuntoa kolkuttaa tieto, että mäntysuopaliuos vahingoittaa myös leppäkertun toukkia, joita tietysti nyt kipeästi kaivattaisiin popsimaan kirvoja suihinsa. Mutta kai ne kaupankin torjunta-aineet vahingoittavat leppäkertun toukkia ihan samalla tavalla?

IMG_3632-T

Onko teillä kokemusta Marttojen torjuntavinkeistä? Miten teillä torjutaan kirvoja?

10 thoughts on “Kirvakriisi

  1. Oi…ÖTÖKKÄHOTELLI on ihana idea! Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tyttären kanssa ideoitte erilaisille asukeille omat ”huoneistot.” Jään odottamaan ”hotellin” valmistumista.
    Torjunta-aineisiin voisi lisätä toluliuoksen. Tosin se taitaa olla vielä haitallisempi kuin mäntysuopaliuos. Tolua käytettäessä saattaa käydä niin, että itse kasvikin kuolee… Liuoksen täytyy olla laimea.
    Itse olen joskus poistanut kirvat puristamalla ne paperinenäliinaan ja sen jälkeen suihkuttanut. En ole tutkinut, onko ”litistämisissä” liinaan enemmän haittaa kuin hyötyä… ?

    Tykkää

    1. Innostuin itsekin kovasti ötökkähotellista 🙂 Täytyy ryhtyä sitä nyt tosissaan suunnittelemaan.

      Kirvoista ei taida kokonaan päästä eroon millään, mutta jos ne saisi edes vähän vähenemään… Kurjaa, kun kauniit kukat menevät kirvojen suihin.

      Tykkää

  2. Kirvoja riittää täälläkin. Yhdessä luumupuussa niitä on ihan valtavasti. Epäilen syypääksi tonttia reunustavaa koivikkoa. Sisäkasveista metsästän kirvat pois (maalarin)teipillä. Pienilehtiset kasvit on helpompi suihkuttaa. Olen huomannut kylmää vettä tehokkaammaksi kuuman veden. Siinä vain saa olla tarkkana, ettei liian kuumalla suihkuttele, ettei kasvi kärsi. Ulkokasveja olen suihkutellut mäntysuopavedellä, mutta käsittely pitää toistaa usein, niin kuin kirjoititkin. Lumipalloheisi keräsi meillä kaikki mahdolliset ötökät, joten siitä luovuttiin. Rakensimme myös keväällä hyönteishotellin, emme ihan perinteistä versiota kuitenkaan. Käväise vilkaisemassa, jos tarvitset ideoita toteutukseen 🙂 Toivottavasti siitä on apua kirvojen torjunnassa tai ainakin leppäkerttujen asuinpaikkana. Ei kirvoja varmasti saa koskaan kokonaan pois, mutta jos niiden määrä pysyisi siedettävällä tasolla, niin ehkä yhteiselo onnistuisi jotenkin 🙂

    Tykkää

  3. Kuinka torjua kasvituholaiset ympäristöystävällisesti, siinäpä vasta pulma. Mäntysuopa vaikuttaa kyllä tehoavan, ja käytän sitä itsekin välillä epätoivoissani, mutta olen ymmärtänyt, ettei sen teholle ole kuitenkaan juurikaan tieteellistä näyttöä, eikä se ole täysin haitatonta itse kasville tai maaperällekään. Mikä tahansa torjunta-aine, joka tepsii tuholaisiin, haittaa myös hyödyllisiä ötököitä. (En tiedä, myydäänkö neonikotinoidi-myrkkyjä enää edes kaupoissa, mutta ne ovat etenkin vaaraksi mesipistiäisille.) Kirvojen pois peseminen on toimiva konsti, mutta sitä pitää toistaa usein. Joskus kokeilin laittaa kirvoista kärsivän kasvin alle kirkkaankeltaiseen astiaan saippuavettä, koska kuulemma kirvat luulevat siellä olevan kukkia tai jotain ja pudottautuvat siihen – toimi jotenkuten. Sen sijaan erittäin tehokas tapa torjua mitä tahansa tuholaisia on hankkia paikalle niiden luontaisia vihollisia. Leppäkerttu on aina hyvä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Petoötököitä voi tilata Biotukselta ja sieltä saa myös ohjeita biologiseen tuholaistorjuntaan: http://www.biotus.fi

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s