Meille satoi viikko sitten kauan kaivattu lumipeite. Pikkupakkasen ansiosta lumi on pysynyt maassa ja maisema on tällä hetkellä kauniin valkoinen. Lunta ei ole paljon, mutta otan senkin vähän suurella ilolla vastaan. Pienikin lumipeite on tervetullut suoja puutarhakasveille.
Pikkutöyhtöangervo kiittää lumipeitteestä
Valitettavasti ohut lumikerros ei kuitenkaan ole riittävä suoja kaikkia vaaroja vastaan. Puhdas ja koskematon lumi paljastikin välittömästi joukon tihutyön jälkiä, jotka ilman lumipeitettä olisivat kenties jääneet huomaamatta.
Meillä liikkuu paljon jäniksiä, eivätkä pihan poikki risteilevät jänön jäljet ole mikään harvinaisuus. Sen sijaan lumen alta esiin kaivetut ajuruohot ovat. En ole aiempina talvina huomannut jänisten kaivaneen ajuruohoja esiin, mutta koska kaivuupaikoille ei johtanut muita jälkiä kuin jänisten, tuomitsin ne syyllisiksi tihutyöhön. Muitakin johtolankoja kaivelijoiden identiteetistä löytyi ⇩
Tihulainen on jättänyt selkeät todisteet jälkeensä.
Löysin myös yhden erilaisen kuopan. Jostain kumman syystä lumen alla majaileva alppitähti oli saanut kyytiä.
Tämä tuholainen on selkeästi ollut kolmivarpainen ja siivekäs. En tiedä, mitä varikseksi tai harakaksi luulemani kaivelija on kuvitellut alppitähtien joukosta löytävänsä. Ötököitä kenties? Maa ei nimittäin ole lumenkaan alla jäässä, enkä siis pitäisi mahdottomana, että öttiäisiä olisi liikkeellä. Tosin helpommalla lintu ruoan etsinnässä pääsisi, kun lehahtaisi 50 metrin päässä olevalle ruokintapaikalle, missä ruokaa on tarjolla läpi talven.
Jalanjäljet paljastavat tekijän.
Tihulaisten töistä suivaantunena kolasin kasan lunta tuhokohtien päälle. Kaiken varalta rakensin havuista tiipiin alppiruusujenkin suojaksi. Jänön jälkiä oli sen verran paljon niidenkin ympärillä, että katsoin viisaammaksi varautua pahimpaan.
Onneksi pienet riiviöt eivät olleet tehneet suurempia tuhoja. Jos kaivelut jäävät tähän, päästään loppupelissä aika vähällä 🙂
Onko teidän puutarhassanne vieraillut outoja kaivajia tai muita tuholaisia?
Harvoin tammikuussa tulee kierreltyä puutarhassa tutkimassa kukkapenkkejä, mutta tänään tuli tehtyä sellainenkin temppu. Kovin tammikuiselta ei puutarha näyttänyt – toisin kuin viime tammikuussa näihin aikoihin, jolloin näytti tältä:
20.1.2019 – Viime vuonna tähän aikaan näytti paljon talvisemmalta.
Tänään sen sijaan piha on lumesta paljas. Koko talvena olemme saaneet tänne kaakkoon vain muutamia senttejä lunta, ja nekin ovat sulaneet pois hyvin pian. Välillä on ollut hiukan pakkasta, ja sitten taas menee plussalle. Lähes kaikki sade on saatu vetenä. Maa on täysin sula, eikä pakkasta -saati lunta – ole edelleenkään odotettavissa.
Tämä kuva on otettu tammikuun alussa, mutta tilanne on lumien suhteen edelleen sama. Sitä ei ole.
Kasvit ovat kummissaan, eivätkä pajunkissat ole kovin harvinainen näky, kun koiran kanssa lähimaastossa lenkkeilee. Myös puutarhassa on kevään merkkejä ilmassa. Pionipenkissä pilkistää punaista…
Yksi pioneista silmuilee.
… ja piippojakin on näkyvissä.
Tässä nousee todennäköisesti kevätkurjenmiekkaa tai krookusta.
Myös maahan talvehtimaan istuttamani terassihortensia työntää lehtiä.
Rinnepenkissä krookukset kuvittelevat kevään jo koittaneen…
… ja myös kevänkurjenmiekat ovat hereillä.
Salviakin on sitä mieltä, että sää on varsin sopiva uusien lehtien kasvattamiseen,.
Nämä piipot löytyivät päivänliljapenkistä.
Tänään luin uutisista, että Tukholmassa kirsikkapuut ovat kukassa. Siellä on kuulemma mitattu 11 astetta tammikuun keskimääräistä lämpötilaa korkeampia lämpöasteita. Aika hurjaa ja huolestuttavaa. Toivottavasti kaikki talvemme eivät ole tällaisia jatkossa!
Sain tämän haasteen Minnalta Hiidenkiven puutarha -blogista jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt pääsin kunnolla tarttumaan siihen. Haasteessa on tarkoitus tarkastella mennyttä puutarhavuotta neljäntoista kysymyksen kautta. Lämmin kiitos Minnalle haasteesta ja haasteen alulle laittamisesta, tässä on tiivistelmä omasta puutarhavuodestani.
1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut? a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä
Tähän kysymykseen vastaus on e) jotain muuta 🙂 En nimittäin ole aiemmin kasvattanut daalioita siemenistä, saati saanut niitä kukkimaan, mutta viime kesänä se onnistui. Ensimmäistä kertaa kokeilen myös daalian juurakoiden talvettamista varastossa – saa nähdä, kuinka se kokeilu onnistuu.
Daalia Variabilis ’Red Skin’
2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa? a. Tarkasti b. Ai missä? c. Suunnilleen kyllä d. Hmm… *viheltelyä*… ”suunnilleen”…
c) Suunnitelmat pitivät viime kesänä paikkansa paremmin kuin koskaan. Aiempina vuosina projektit ovat tupanneet lähtemään enemmän tai vähemmän laukalle, ja monta asiaa on tullut tehtyä ilman sen suurempia suunnitelmia. Viime kesänä minulla sen sijaan oli selkeitä suunnitelmia ja aika hyvin ne myös toteutuivat. Toki kesään mahtui rönsyilyäkin, ja esimerkiksi tekemäni uusi penkki keltaisille väri- ja päivänliljoille syntyi hetken mielijohteesta. Mutta päällisin puolin siis: suunnitelmia oli ja niissä myös pysyttiin – suurinpiirtein.
Välillä kottikärryt lähtivät liikkeelle hetken mielijohteesta, välillä taas suunnitelmallisemmin.
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja? a. Ei b. Yksi c. Muutamia d. Autolastillinen… eikun kaksi… eikun…
d) Uusia kasveja tuli hankittua eniten uuteen päivänliljapenkkiin sekä kallionkupeeseen. Lisäksi kasvilajikoima laajeni parilla kärhöllä ja pionin juurakolla, uusilla kurjenpolvilajikkeilla, kahdella leimulla, syyskimikillä, jaloangervolla sekä jokusella rinnepenkkiin tekemälläni heräteostoksella. Lisäksi kylvin suuren joukon siemeniä, mm. akileijaa, mustapäivänhattua ja punaluppiota. Syyssipuleita tuli niitäkin istutettua aikamoinen joukko, joten onhan noita kasveja taas tullut lisää. Siitä huolimatta tuntuu, että olin viime kesänä huomattavasti maltillisempi kasvihankintojen suhteen kuin aiempina vuosina. Kokonaisuutena vuoden 2019 puutarhabudjetti pieneni edellisvuodesta 31%.
4. Menetitkö kasveja? a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani. b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani. c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä. d. Älä edes kysy, kuinka monta!
b) Joitain menetyksiä tulee aina. Rusokoiranhammas ei noussut viime keväänä lainkaan, samoin laukat kukkivat hyvin nihkeästi. Suurilta tuhoilta kuitenkin onneksi vältyttiin, vaikka sää oli ajoittain hyvinkin oikukas.
Keltakoiranhammas kukki, mutta rusokoiranhammasta ei näkynyt.
5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Vesiaihe olisi ihana ❤ Siitä haaveilen ja toivottavasti sellaisen myös joskus saan rakennettua. Sen ei tarvitsisi olla suuri – joku kaunis suihkulähde tai lintuallaskin olisi riittävä. Olisi ihanaa, jos puutarhassa solisisi vesi.
6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019? a. Sää b. Kukkaloisto c. Joku muu. Mikä?
a) Säiden puolesta kesä oli hyvin haastava. Välillä oli hyvin kuivaa ja välillä taas hyvin märkää. Toukokuun alussa lumi peitti kukintavauhtiin päässeet lummetulppaanit, ja heinäkuun ensimmäisen päivän raemyrsky on sekin vielä hyvin muistissa.
Toukokuun alun lumisade peitti lummetulppaanit alleen.
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?
Jaa-a… ehkä olemassa olevien penkkien ja istutusalueiden parannustyöt kokonaisuutena. Aurinkotastanteen parannustyöt sain hyvälle mallille ja rinnepenkkikin alkaa saada lopullista muotoaan. Kokonaisuutena puutarha muuttui kesän aikana yhtenäisempään suuntaan.
Saxifraga x arendsii ’Purpurteppich’
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Tämä onkin vaikea kysymys… Ehkäpä jalokurjenpolvi Rozanne, sillä se sai silmäni lopullisesti avautumaan kurjenpolvien upeudelle.
Geranium ’Rozanne’
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja? a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja! b. Ehkä… c. Aivan liian monta! d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan…!
a) Rohkea rokan syö 🙂 Ylensä kokeilen aika rohkeasti erilaisia kasveja. Välillä tulee huteja, mutta useammin kuitenkin niitä onnistumisia. Tällä hetkellä kokeilussa ovat kärhöt. En vielä tiedä, saanko ne menestymään puutarhassamme; ensi kesänä olemme viisaampia senkin suhteen.
Clematis ’Arabella’
10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Ehdottomasti pionit. Istutin toissa syksynä joukon pionin juurakoita (ensimmäiset laatujaan meidän pihallamme) ja olin hyvin ilatunut siitä, että ne kukkivat jo heti ensimmäisenä kesänään.
Paeonia lactiflora ’Wladyslawa’
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Laukat – erityisesti mustalaukka – kukkivat heikosti viime kesänä. En tiedä, olenko istuttanut ne aivan väärään paikkaan, kun ne eivät suostu kukkimaan kunnolla. Ehkä ne eivät vain viihdy pihallamme.
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi? a. Kasveihin b. Kiviin / Kiveyksiin c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin… d. Puutarhamatkailuun
a) Kasvihankinnat ahmaisivat ylivoimaisesti suurimman osan puutarhabudjetista.
13. Mitä opit?
Muistiinpanot, muistiinpanot, muistiinpanot. Viime kesänä tuli (taas kerran 🙂 ) todettua, että jos et kirjoita asioita ylös, ne unohtuvat aivan varmasti. Maahan unohtamani, hankikylvössä ollut kärhöruukku, sekaisin menneet siementaimet ja puutarhasta löytyneet yllätyskasvit, jotka olin unohtanut istuttaneeni, toimikoot todisteina. Viime kesän ”Missä kukitaan”- sarja puolestaan on nyt näin uuden puutarhakauden kynnyksellä ihan kelvollinen työkalu uusia suunnitelmia tehtäessä.
14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta… a. Suurin suunnitelmin? b. Kunnianhimoisin odotuksin? c. Kauhunsekaisin tuntein? d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?
Juuri nyt kun katsoo ulos, ei talvesta ole tietoakaan. Sataa jälleen kerran vettä, ja piha on läpimärkä. Lunta ei ole koko talvena ollut paria senttiä enempää ja sekin vähä on sulanut aina heti pois. Välillä on ollut pikku pakkasta ja sitten on taas satanut vettä. Jännityksen ja pelonsekaisin tuntein odotan, mitä tämä kummallinen talvi tekee puutarhalle ja kasveille. Näinköhän ensi kesänä on puutarhaa lainkaan, vai täytyykö kaikki aloittaa alusta? Toivotaan, että tämä merkillinen talvi on kasvelle armollinen.
Erään pakkasaamun tunnelmia puutarhasta. Lunta ei ole lainkaan.
Mutta totta kai sormet myös syyhyävät puutarhan kimppuun. Kenelläpä meistä ei tässä vaiheessa vuotta 🙂
Kiitos Minnalle vielä kerran haasteesta! Oli todella kiva palata menneeseen vuoteen ja vastata näihin kysymyksiin. En ole ihan kärryillä, ketkä kaikki ovat haasteen jo saaneet, mutta haastan kuitenkin Päivin Kottikärryn kääntöpiiri -blogista mukaan tähän mukavaan haasteeseen.
Haasteen säännöt: 1. Kerro, keneltä sait haasteen. 2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista). 3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. 4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.
Aika rientää hurjaa vauhtia ja joulukin ennätti mennä ohi kuin huomaamatta tässä päivien kiivaassa virrassa. Blogi on kaikessa tohinassa jäänyt täysin paitsioon, enkä ole ennättänyt edes teidän muiden tekstejä lukea, saati kommentoida. Siitä olen hyvin harmissani ja pahoillani. Olette kuitenkin olleet mielessäni, ja palaan täältä taas blogien pariin, kunhan tilanne vähän rauhoittuu.
Onnellista uutta vuotta!
Nyt kuitenkin halusin piipahtaa tänne kiittämään teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille kaikkea hyvää uuteen vuoteen! Toivon teille terveyttä ja iloa, runsaasti uusia ja inspiroivia elämyksiä sekä monia onnen hetkiä. Olkoon vuosi 2020 kaikin tavoin onnellisempi ja parempi kuin edeltäjänsä!
Joulukuu kolkuttaa jo ovelle ja tytär laskee päiviä jolukalenterin ensimmäisen luukun avaamiseen. Odotus on ollut niin kiivas, että ajattelin jo tehdä joulukalenterin odotuskalenterin, mutta päädyin lopulta lieventämään lapsukaisen tuskaa ripustamalla joulukalenterin esille jo valmiiksi. Luukkuja ei tietenkään vielä saa avata, mutta pelkkä joulukalenterin ilmaantuminen vaikutti tilanteeseen rauhoittavasti.
Meillä on perinteisesti ollut käytössä 24 paperipussista koostuva kalenteri, jonka luukkuihin sujautan jotain pientä tavaraa tai yhteistä tekemistä. Tytär on tykännyt kalenterista kovasti ja minustakin sitä on ollut hauska toteuttaa. (Joulukalenteristamme voi lukea lisää täältä.)
Joulupuuhat aloitimme virallisesti viime viikonloppuna, kun leivoimme tämän joulun ensimmäiset piparkakut. Perinteisten kuusi-, tähti ja sydänpipareiden lisäksi meillä leivotaan aina myös snautseripipareita perheessämme asuvan snautseriherran kunniaksi. Myös joulutorttumme tehdään aina snautserimallilla 🙂
Piparkakkujen paistaminen toi kotiin ihanaa joulun tuoksua ja siitä innostuneena ostin viikonloppuna ensimmäisen joulukukankin. Hypistelin käsissäni ensin jouluruusua, mutta koska olen tähän mennessä onnistunut tappamaan kaikki ostamani jouluruusut, jätin sen kauppaan ja valitsin sen sijaan valkoisen hyasintin. Viime vuotinen valkoinen amaryllis on sekin nostettu varastosta sisätiloihin jo hyvän aikaa sitten, ja nyt odotan jännityksellä, ennättääkö se jouluksi kukkaan saakka.
Valkoinen on suosikkivärini joulun kukissa.
Lauantaina oli kaupungin virallinen joulunavaus ilotulituksineen ja pyörähdimme myös siellä. Samalla kävimme Kirkkopuistossa ihastelemassa tyttären luokan tekemiä grafiikkatöitä, joista taiteilija Emmi Sinkkonen oli koostanut puistoon valotaideteoksen.
Taideprojekti liittyi lastenkulttuuriviikkoon ja Lapsen oikeuksien päivään, ja grafiikkatöiden aiheena oli ”Ole oma itsesi.” Hienoja töitä olivat lapset tehneet ja valotaideteos näytti upealta pimeässä illassa. On valtavan hienoa, että tällaisia projekteja tehdään ja lapset pääsevät osallistumaan niiden toteutukseen. Tytärkin oli hyvin mielissään asiasta ja piti projektia tärkeänä.
Ajatelkaa, ensi viikolla vietetään jo itsenäisyyspäivää ja siitä ei olekaan sitten kuin reilu pari viikkoa jouluun. Ihanaa!
Oikein mukavia marraskuun viimeisiä päiviä kaikille!
Valkoista salviaa 