Pääsiäisen kukkatervehdys

Mainokset

Sen verran maltoin pihahommista piipahtaa sisälle, että tulin toivottamaan teille kaikille oikein hyvää ja aurinkoista pääsiäistä!

Aurinko ja lämpö on hellinyt tänä viikonloppuna sekä puutarhaa että puutarhuria. Olen haravoinut, leikannut talventörröttäjät, levittänyt katemultaa ja kuorikatetta perennapenkkeihin sekä auttanut luontoäitiä lumensulatusurakassa hajottamalla suurimpia lumikinoksia pienempiin osiin. Lunta ei ole enää paljon meidänkään pihalla jäljellä.

Puutarhassa tapahtuu. Pikkusipulit ovat jo täydessä kukassa.

Krookukset pistävät parastaan
Kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkin
Pienenpieniä posliinihyasintteja
Kirjokevättähdet säihkyvät kilpaa auringon kanssa.

Leppäkerttuja on tänä vuonna todella paljon. Olen siitä iloinen, sillä viime kesänä niitä ei juurikaan näkynyt. Saisivatkohan nämä pidettyä pohjolanneidossa viihtyvät kirvat kurissa?

Kaivoin pionipenkin päältä suurimmat lumet pois. Lapion kanssa sai olla aika varovainen, sillä hangen alta paljastui 10, jopa 15 senttisiä tulppaaninalkuja.


Heti näyttää siistimmältä, kun levittelee hieman kuorikatetta.
Rhodo on talvehtinut hyvin, mutta näyttää vähän yksinäiseltä. Sille pitäisi löytää kaveri.
Tässä on minun uskollinen kaverini, puutarhuriapulainen Enska <3
12-vuotias seniori nauttii keväästä yhtä paljon kuin kaikki muutkin.

Miten teidän pääsiäisviikonloppunne on vierähtänyt?

Upeaa ja aurinkoista pääsiäisen jatkoa teille kaikille!

Kevään ensimmäinen

Eikös nyt voi jo sanoa, että meillä kukitaan? Havaitsin kevään ensimmäisen kukan eilen, ja vaikka se olikin vielä nuppunen, olen sitä mieltä, että kukka mikä kukka. Eikö? :)

Saanen esitellä, kevään ensimmäinen :)

Krookuksen rinnalla maasta pilkisti myös pikkiriikkinen, hädin tuskin sentin korkuinen posliinihyasintti.

Pikkiriikkinen posliinihyasintti

Lummetulppaaneja paljastuu hangen alta sitä mukaa kun pälvipaikat suurenevat. Innokkaana ne kurkottavat kohti aurinkoa ja vaikka nuppuja ei vielä näy, riittää niiden lehdissäkin ihailtavaa.

Lummetulppaanin lehdissä on kaunis väritys.

Myös laukkojen esiinmarssi on alkanut.

Jättilaukkaa, sorjalaukkaa, tähtilaukkaa…. vielä ei pysty sanomaan, kuka on kuka. Osa tästä armeijasta voi olla myös isotähtihyasintin alkuja.

Tässä on tulossa kevätkurjenmiekkaa. Istutin syksyllä ’Katharine Hodgkinia’ rinnepenkkiin ja ne näyttävät näin kevään korvalla hyvin elinvoimaisilta.

Kevätkurjenmiekka ’Katharine Hodgkin’

Nyt on luvattu niin lämmintä säätä koko loppuviikoksi, että loputkin lumet taitavat meiltä karkota. Se tarkoittaa sitä, että pääsen leikkaamaan talventörröttäjät pois ja ottamaan haravan viimeinkin varastosta ulos. Onkin mukavaa puuhaa pääsiäisviikonlopuksi tiedossa.

Millaisia suunnitelmia teillä on pääsiäisen ajaksi?

Palmusunnuntain kuulumisia

Palmusunnuntai on vierähtänyt leppoisissa merkeissä kotitöiden ja taimien koulimisen parissa. Taimet kasvavat hyvää vauhtia ja odottavat kesää vähintään yhtä paljon kuin allekirjoittanutkin. Tänään koulintavuorossa olivat kesäpäivänhatun siemenet.

Auringonkukat kurkottavat kohti korkeuksia.

Siirsin myös loput kylmäkäsittelyssä olleista siemenistä pois jääkaapista. Kolme akileijan siementä oli jälleen itänyt kylmäkäsittelyn aikana. Nämä lehtoakileija ”Winkyn”-siemenet ovat kyllä itäneet kiitettävällä prosentilla. Yhdeksästä kylvetystä siemenestä kasvussa on kahdeksan. Aika hienoa! Punaluppiot sen sijaan antavat vielä odottaa itseään.

Kohti kesää

Kevättalvella kylvimme tytön kanssa sitruunan ja omenan siemenen ruukkuun ja nyt niistä toinen itää. En tiedä kumpi, sillä merkkaukset menivät onnellisesti sekaisin. Tunnistaako kukaan, kumpi on kyseessä?

Sitruuna vai sittenkin omena?

Tämän päiväisellä pihakierroksella näkyi selvästi, että kevät etenee. Vaikka lunta on edelleenkin runsaasti, alkaa maa paljastua sieltä täältä. Tulppaanit ja krookukset nousevat esiin kovaa vauhtia.

Lummetulppaanien lehdet ovat kauniin väriset. Niissä on myös upea raidoitus, joka sekin kohta pääsee täysin oikeuksiinsa tulppaanien avautuessa.
Krookuksen nuppunen. Vielä tänä viikonloppuna ei krookus ennättänyt kukkaan, mutta jos säätiedotus pitää paikkaansa, ehkäpä jo ensi viikolla meilläkin kukitaan.

Rinnepenkin perennoista osa pilkistää hangen seasta. Ensimmäisenä happea haukkaamaan ovat ennättäneet ketoneilikka ja kaukasian pitkäpalko. Molemmat näyttävät selvinneen talvesta hyvin,

Laitoimme kotiin myös hivenen pääsiäistunnelmaa. Tänä vuonna koristeet ovat hyvin hillittyjä.

Valkoisia kreppipaperikukkasia pajunoksissa

Kanipariskunta takan reunustalla ja pääsiäiskanasen pesä

Illalla sitten seurataan, miten vaaleissa käy. Tällaisia kuulumisia meillä näin palmusunnuntaina. Miten teillä on palmusunnuntaita vietetty?

Hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

Miksi juuri Valkoista salviaa?

Blogin syntymäpäiväpostaus poiki joukon mahtavia kysymyksiä ja tässä postauksessa vastaan yhteen niistä. Pauliina Kukka&Kaali -blogista kysyi: ”Mistä blogisi nimi juontaa juurensa? Onko salvialla erityinen paikka sydämessäsi – ja puutarhassasi?”

Kun muutimme tähän taloon loppuvuodesta 2015, en edes tiennyt pitäväni puutarhanhoidosta. Olin asunut koko siihenastisen elämäni kerrostalossa ja lähin kosketukseni puutarhaan oli parvekkeella kasvattamani kesäkukat sekä mummojeni puutarhat, joissa lapsena temmelsimme.

Sen ensimmäisen talven aikana muuttomme jälkeen en uhrannut ajatustakaan puutarhalle, mutta kun kevät sitten koitti ja lumet alkoivat sulaa, aloin vähitellen tutkia, mitä tästä uudesta pihasta löytyisi. En yhtään tiennyt, mitä löydöksilläni tekisin, mutta tutkimusretki tämän itselleni oudon ja vieraan pihan syövereihin alkoi kuitenkin kiinnostaa.

Löysin yksittäisen krookuksen sieltä ja muutaman kirjokevättähden täältä. Yhdestä nurkasta puski esiin raparperia ja sen vieressä kasvoi muutama keijuangervo. Tuijia oli riporteltu sinne tänne, mutta siinä se sitten pääpiirteissään olikin. Tytön kanssa tuumittiin, että puutarhaan pitäisi ainakin saada vähän väriä ja yhdessä kylvettiin auringonkukansiemeniä leikkimökin viereen istutettavaksi.

Auringonkukan siemeniä kylvämme edelleen joka vuosi.

Ajatus värikkäämmästä puutarhasta ja runsaammista istutuksista jäi kytemään, ja yllättäen huomasin selailevani netistä erilaisia istutussuunnitelmia ja tutkivani perennapenkin perustamisohjeita. Ja niin siinä kasvivalikoimia tutkiessani tulin tehneeksi päätöksen, että uusi penkki oli syytä perustaa.

Ja siitä se hulluus sitten lähti. Ensin päätin penkin paikan ja tämän jälkeen aloin valita penkkiin sopivia kasveja. Vaihtoehtoja oli paljon ja käytin lukuisia tunteja erilaisten kasvivaihtoehtojen tutkimiseen. Kerta toisensa jälkeen huomasin kuitenkin palaavani yhteen ja samaan kasviin: loistosalviaan, ja nimenomaan valkoiseen sellaiseen. Pidin sen tähkämäisestä kukinnosta, ryhdikkäästä ja tiheästä kasvutavasta sekä siitä, että se olisi kimalaisten ja perhosten suosikki. Salvia on myös helppohoitoinen, mikä oli aloittelevalle puutarhurille tärkeä seikka.

Salvia on siten tavallaan se kasvi, josta kaikki tämä puutarhahöpsöys alkoi. Se oli ensimmäinen kasvi, jonka puutarhaan hankin ja täytyy sanoa, että se on edelleen yksi suosikeistani. Kimalaiset pitävät siitä vielä enemmän kuin minä, mikä on ehdotonta plussaa.

Loistosalvia viihtyy paahteisella paikalla.

Kun sitten perustin tätä blogia ja ryhdyin miettimään blogille nimeä, mietteeni palasivat jälleen kerran salviaan. Pidän edelleen salvian tähkämäisistä kukinnosta ja sen lehtien tuoksu on kerrassaan hurmaava. Enkä usko, että koskaan väsyn seuraamaan kimalaisten ahkeraa pörräystä niiden seassa. Vaikka puutarhaan on ilmestynyt salvian jälkeen muitakin suosikiksi nousseita kasveja, kyllä valkoisella salvialla on edelleen erityinen paikka puutarhassani ja sydämessäni. Onhan se se esikoinen.

Viime kesänä valkoinen sai rinnalleen sinistä.

Kiitos muistoja herättäneestä kysymyksestä, Pauliina! Siihen oli mukava vastata.

Onko teillä kasveja, joilla on erityinen paikka sydämessänne ja puutarhassanne? Muistatteko vielä ensimmäisen hankkimanne kasvin?

Piti ihan tulla kertomaan

Nopea postaus tässä sunnuntaihommien lomassa, mutta piti ihan tulla kertomaan, että kevään ensimmäiset piipot ovat meilläkin nyt nousseet. Viimeinkin! Aamulenkiltä koiran kanssa palatessani käväisin vilkaisemassa tuijien juurelle, kun huomasin niiden ympärille syntyneet pälvet. Vaikka lumitilanne on vielä tämä,

Tuijat ovat talven jäljiltä aika hurjassa kunnossa. Saa nähdä, miten niiden kanssa käy.

puskevat ensimmäiset krookukset läpi jäisestä maasta.

Myös tulppaanit ovat hereillä.

Ja lisää ilmestyy sitä mukaa, kun pälvet tuijien ympärillä suurenevat. Ihanaa, kevät on täällä!

Sisälläkin kasvaa mukavasti. Samettikukat ja auringonkukat ovat itäneet, ja pari viikkoa sitten kylvetyt daalian siemenet ovat nekin kasvaneet jo niin suuriksi, että on tullut aika koulia taimet omiin ruukkuihinsa. Siinäpä mukavaa puuhaa näin sunnuntain ratoksi.

Mitä teidän sunnuntaihinne kuuluu?