Missä kukittiin? – Kesän yhteenveto

Aloitin toukokuussa postaussarjan, jossa seurataan puutarhan kukinta-aikoja ja niiden vaihtelua. Tarkoituksena oli löytää puutarhasta ne hyvät ja toimivat puolet, paikantaa kohennusta vaativat osat sekä kerätä tietoa tulevien suunnitelmien pohjaksi. Samalla postaussarja toimi vastauksena Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämään toiveeseen pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Tämä postaus on yhteenveto tuosta sarjasta. Aloitan plussista.

Rinnepenkki


rehevöityi viime kesänä hurjan paljon ja kasvit valtasivat tyhjää multatilaa vauhdilla. Ilahduttavasti rinnepenkissä oli aina joku kasvi kukassa ja hopeiset kasvit toivat rinteeseen lisää ilmettä. Pientä uudelleenjärjestelyä rinne kuitenkin vielä vaatii ja kesällä syntyneeseen rinteen jatko-osaan pitää siirtää muutamia kasveja. Syyssipuleitakin rinteeseen mahtuisi vielä runsaasti.
Rinnepenkki kesän eri aikoina.

Pionipenkki


Rinnepenkin jatkeena oleva pionipenkki ei viime kesän perusteella kaipaa oikeastaan muuta, kuin kärsivällisen puutarhurin. Penkin takaosassa kasvavat kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä päässeet kunnolla vauhtiin, kuten eivät pionitkaan. Ensi ja tulevina kesinä tilanne saattaa kuitenkin olla jo ihan toinen, joten nyt tarvitaan vain malttia. Periaatteessa tässä penkissä pitäisi riittää kukkijoita huhtikuusta loppukesään ja alkusyksyyn saakka.

Iirispenkki


kärsii hieman siitä, että se sijaitsee tontin rajalla pihan perukoilla, eikä sitä juurikaan näe muuta kuin pyykkiä ripustaessa tai mattoja tampatessa. Penkki siis helposti unohtuu, eikä siihen tule panostettua niin paljon kuin etupihan näkyvämpiin penkkeihin.

Penkki on kuitenkin ihan toimiva ja täyttää tarkoituksensa raja-aitana. Nyt syksyllä istutin siihen lisää tulppaaneja runsaamman keväisen kukinnan toivossa, mutta muut toimenpiteet saavat jäädä odottamaan sitä hetkeä, kun puutarhan kiireisimmät ja eniten näkyvillä olevat parannustyöt on tehty.

Uusi penkki


on (tämän hetkisen) nimensä mukaisesti uusi, eikä siinä tähän mennessä ole kukkinut mitään ennen elokuuta 2019. Ensi keväänä toivottavasti kukkii, sillä istutin siihen noin 80 syyssipulia. Keskikesän kukinnasta toivon pääseväni nauttimaan keltapäivänliljojen ja keltaisten värililjojen toimesta – tosin päivänliljoja täytyy penkkiin hankkia vielä lisää. Penkissä kasvaa niitä ennestään kaksi, mutta neljä tarvittaisiin vielä. Ensi vuoden elo-syyskuussa penkki toivottavasti täyttyy taas yrtti-iisojen ja piiskujen värikkäästä kukinnasta. Niin, ja kasvaahan siinä yksi kärhökin.

Alppiruusupenkki


kukki kauniisti touko- ja kesäkuussa koiranhampaiden, alppiruusujen ja jättipoimulehden toimesta, mutta kaipasi kuunliljoja näyttävämpiä kukkijoita loppukesään.

Ensiavuksi loppukesän kukkapulaan istutin tämänvuotiset ruukkuhortensiat maahan rodojen ja jättipoimulehden väliin. Ensi kesä kertoo, kukkivatko hortensiat koskaan tai selviävätkö ne yleensäkään talvesta. Mikäli eivät, onpahan jo valmiiksi tehty paikka jollekin toiselle loppukesän kukkijalle.
Varhopenkki syyskussa. Hortensiat on istutettu suuren kiven eteen, jättipoimulehden ja alppiruusujen väliin.

Siirrytään vähitellen kohti ongelmallisempia paikkoja…

Reunuspenkki


Pidän reunuspenkistä tavallaan todella paljon, sillä se on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla: reunuspenkki. Siitä huolimatta toivoisin siihen vähän enemmän… jotain. Loppukesästä penkki näytti kaiken lisäksi tosi ankealta, mutta siitä puutarhuri voi syyttää ihan itseään ja kastelulaiskuuttaan.

Keskipenkki


muuttui paljon kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa – jotkut pariinkin otteeseen – ja penkkiä myös laajennettiin reippaasti. En kuitenkaan ole vieläkään tyytyväinen penkin kasvistoon, joten työt tämän penkin osalta jatkuvat vielä ensi kesänäkin.

Liljapenkki


on hyvin suloinen toukokuussa narsissien aikaan ja heinäkuussa puolestaan kukkivat liljat. Sitävastoin kesäkuulle ja elokuulle kaivattaisiin joku kaunis, kukkiva seuralainen liljojen joukkoon. Kuinkahan tähtiputket viihtyisivät liljojen seassa? Onko teillä ehdotuksia, mitä muuta liljojen sekaan voisi istuttaa?

Liljapenkissä on tätä nykyä myös keltaisten liljojen jättämä aukko, sillä siirsin ne tästä penkistä uuteen penkkiin. Sekin aukko vaatii täytettä.

Todelliset miinukset

Alapenkki


Keväinen alapenkki osoittautui melko paljaaksi. Balkaninvuokot kukittivat penkkiä viime keväänä vain harvakseltaan ja toivonkin, että ne ensi keväänä olisivat levinneet hieman runsaammaksi mättääksi. Jos syyskylvöni onnistuvat, ensi keväänä penkkiä täydentävät myös valkovuokot.

Keskikesällä penkki oli hyvin rehevä ja vihreä, mutta kukkijat jäivät melko lyhytaikaisiksi. Jaloangervot kärsivät kuivuudesta ja akileijatkaan eivät kukkineet koko kesänä. Teinkin nyt syksyllä kuivuudesta kärsineille jaloangervoille penkkiin lisää tilaa siirtämällä muita kasveja penkistä pois. Samalla lisäsin penkkiin multaa ja ryhmittelin kasveja parempaan järjestykseen. Keskikesän kukkijoiden toivossa kylvin penkkiin joukon istotähtiputken ja akileijojen siemeniä.


Pieniä korjausliikkeitä tämän penkin osalta sain siis tehtyä jo tänä vuonna. Ensi kesä näyttää, kuinka tehdyt muutokset toimivat ja mitä lisätoimenpiteitä penkki vaatii.

Rinnepenkin ylätasanteelle


on suunnitteilla suurempia muutoksia. Siirrän verikurjenpolvet ja pikkutöytöangervot penkistä muualle ja istutan tilalle jotain aivan muuta. Alkuperäinen visioni siitä, että tässä penkissä kasvaisi vain matalia kasveja on muuttunut täysin ja nyt mieleni tekee jotain näyttävämpää. Istutin punatähkien edessä olevaan tyhjään paikkaan jo pallerolaukkoja, mutta niiden lisäksi mielessä kumittelevat punaluppio, kaunopunahatut ja erilaiset koristeheinät.
Rinnepenkin ylätasanne syyskuussa.

Yläpenkki


Entinen lempipenkkini on muuttunut sekametelisopaksi. Kasvit kasvavat ahtaasti, eikä oikeastaan minkään kasvin kukinta päässyt tilan puutteen vuoksi kunnolla esiin. Yläpenkille onkin tarkoitus tehdä ensi kesänä perusteellinen muutos. Kaivan kaikki kasvit penkistä ylös, laajennan ja korotan penkkiä sekä ryhmittelen kasvit kokonaan uuteen järjestykseen. Uusi istutussuunnitelma on vielä täysin kesken (=aloittamatta), mutta penkin uusi etureuna tulisi suunnilleen tuohon viivan osoittaman kohtaan.
Yläpenkki syskuussa 2019. Ensi kesänä on tarkoitus laajentaa penkkiä suunnilleen viivan osoittamaan kohtaan saakka.

Kesän havaintojen perusteella ensi kesänä suurin muutostarve on puutarhan varjoisalla puolella. Viime kesänä tulikin keskityttyä pelkästään aurinkopuolen penkkeihin, joten tämä on hyvinkin luonnollista.

Kaiken kaikkiaan tämä oli itselleni hyvin hedelmällinen postaussarja. Muistikuvat tuppaavat muuttumaan ajan myötä, mutta tällä tavalla raadollisesti muistiin kirjoitettuna ne jäävät talteen juuri sen hetkisinä kuvina. Nyt minulla on hyvät muistiinpanot ja lähtökohdat lähteä tekemään suunnitelmia ensi kesää varten. Kiitos Inka kysymyksestä, siihen oli ilo vastata!

Mukavaa lokakuista viikonloppua kaikille!

Koko sarjaan voi käydä tutustumassa oheisten linkkien kautta:

Yrityksiä ja erehdyksiä

Puutarhassa töiden tahti alkaa rauhoittua näin syksyn edetessä ja iltojen pimetessä. Haravoitavaa vielä riittää, mutta muuten alkaa puutarha olla talviteloilla. Pari viikonloppua sitten piti kuitenkin tehdä vielä yksi projekti ja istuttaa terassihortensiat maahan talvehtimaan. Meillä ei oikein ole kunnollista sisätalvetustilaa, ja arvelin hortensioilla olevan parhaimmat selviämismahdollisuudet ulkona. Ulkonakaan ei tosin ollut niille sopivaa paikkaa, joten päädyin tekemään vielä yhden laajennusprojektin ja kasvattamaan varjopenkin kokoa sen verran, että sain hortensiat istutettua siihen.

Hortensiat keskellä, jättipoimulehden ja rodon välissä. Haravalle olisi töitä.

Alakuvassa on sama penkki toisesta suunnasta. Reunuskivet jäivät vielä miten sattuu, mutta korjaan asian keväällä. Eihän sitä tiedä, minkälaisia suunnitelmia tälle penkille talven aikana vielä keksiikään.

Perennojen syyskylvöt on myöskin tehty. Yritykseni kylvää akileijojen, isotähtiputken ja punaluppion siemeniä viime keväänä ei ollut suuri menestys ja ainoastaan jokunen akileija iti. Niinpä päätin yrittää uudelleen näin syksyllä ja kylvää siemenet suoraan kasvupaikalle. Ehkäpä luontoäidiltä siementen idättäminen onnistuu paremmin.

Uusi yritys akileijojen kanssa.
Samoin isotähtiputken ja punaluppion kanssa. Kylvin myös joukon valkovuokon siemeniä.

Tuli muuten kantapään kautta opittua, että kosmoskukkia ei kannata kylvää sellaiseen penkkiin, jossa on runsaasti sipulikasveja eikä välttämättä myöskään samaan penkkin pionien kanssa. Pelkäsin nimittäin pionien herkkien juurien puolesta pakkasen palelluttamia kosmoskukkia poistaessani.

Kosmokset kasvoivat korkeiksi ja tuuheiksi, mutta kukkivat myöhään ja nihkeästi.

Kosmokset olivat kasvattaneet pesuvadin kokoiset juuret ja niiden mukana maasta nousi sipuli jos toinenkin. Oli aikamoinen työ irroitella sipuleita tiheiden juurten lomasta ja istuttaa ne takaisin maahan.

Pionipenkki näyttää paljon siistimmältä kosmosten lähdön jälkeen. Ensi vuonna kylvän kosmokset jonnekin muualle – jos kylvän niitä lainkaan.

Kosmoskukkien poistamisen jälkeen penkissä oli mukavasti tilaa parille uudelle pionin juurakolle, jotka tarttuivat ”vahingossa” mukaan eräällä kauppareissulla. Ihanan värinen tuo ’Pink Hawaiian Coral’!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Ihanat yhdessä

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kysyi blogin 1v-syntymäpäiväarvonnan yhteydessä:

Mitkä kasvit puutarhassasi ovat sinusta onnistuneita kumppaneita samalla istutusalueella eli joko täydentävät ihanasti toisiaan tai korostavat toistensa parhaita puolia?

Kiitos kysymyksestä Päivi, tässä tulee siihen vastaus 🙂

Ensimmäisen kuvasarjan yhdistelmää olen hehkuttanut jo useampaan kertaan aiemminkin, mutta se on pakko ottaa esiin myös tässä yhteydessä. Yrtti-iison ja kanadanpiiskun yhdistelmä on vain niin kaunis. Vastavärejä pitäisi käyttää puutarhasuunnittelussa enemmänkin, niin toimiva tehokeino se on.

Toinen kaunis ja mielestäni onnistunut yhdistelmä on kullankeltaisen kamtsatkanmaksaruohon ja hopeisen alppitähden liitto. Molemmat kasvit kasvavat rinnepenkissä pesäkuusten lomassa. Tumman vihreät pesäkuuset luovat niille kauniin taustan ja korostavat hopean ja kullan sävyjä entisestään.

Euroopan alppitähti ja kamtsatkanmaksaruoho, taustallaan pesäkuuset.

Hopean kanssa sointuu kauniisti myös räväkkä punainen. Tässä heleä ja herkkä hopeahärkki rinnallaan ryhdikäs ketoneilikka.

Paitsi värinsä puolesta, hopeahärkki ja ketoneilikka sopivat yhteen muutenkin. Molemmat kasvavat rinnepenkissä ja viihtyvät paahteessa hyvin. Ne ovat suunnilleen saman korkuisia ja leviävätkin suurinpiirtein samaan tahtiin.

Valkoisen ja lilan väriyhdistelmä on myös sellainen, josta pidän todella paljon. Ehkä juuri siksi juhannuskimppummekin koostuu aina noista väreistä.

Isotähtihyasintti ja laukat toistavat tätä samaa värimaailmaa ja sopivat muutenkin kauniisti yhteen. Molemmat kasvavat hieman homsuisesti, varsinkin meillä, missä ne ehkä kasvavat hieman liian varjoisassa paikassa. Samankorkuisina kasveina ne saavat kuitenkin tukea toisiltaan ja isotähtihyasinttikin pysyy paremmin pystyssä laukkojen varsiin nojaillessaan.

Isotähtihyasintti laukkojen kera.

Valkoinen väri on kaunis monien kasvien rinnalla, niin myös tässä kuunliljojen ja jaloangervojen yhdistelmässä. Omaa silmääni kovasti miellyttävä parivaljakko tämäkin.

Kuunliljat ja valkoiset jaloangervot

Myös samanväriset kasvit ovat tehokas yhdistelmä. Erilaisuudestaan huolimatta loistosalvia ja jalokurjenpolvi ’Rozanne’ sopivat sopuisasti samaan penkkiin.

Loppuun vielä yksi upea yhdistelmä, joka tosin ei ole meidän pihaltamme vaan P.E.Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen puutarhasta. Palavarakkaus ja ruskolilja on yhdistelmä, joka ei sovi jokaiseen pihaan tai puutarhaan, mutta oikeassa ympäristössä kasvaessaan kaksikko on pysäyttävä.

Olipa virkistävää palata kesäisiin tunnelmiin näin keskellä syksyn harmautta. Kiitos vielä kerran kysymyksestä, Päivi! Siihen oli mukava vastata.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Syksyn sipulit

Lauantaina oli mitä kaunein syyspäivä – juuri täydellinen vietettäväksi puutarhan syyspuuhien parissa. Vein puutarhakoristeet varastoon, istutin terassihortensiat maahan talvehtimaan, keräsin ja kylvin perennan siemeniä, kannoin kesäkukat puutarhakompostiin ja samoin tein pakkasen palelluttamille kosmoskukille. Sain myös istutettua kaikki syyssipulit.

Sipuleita oli tänä vuonna puolet vähemmän kuin viime syksynä. Urakkaa helpotti myös se, että istutin suurimman osan sipuleista uudehkoihin penkkeihin, missä maa oli kuohkeaa ja sipulit helppo upottaa maahan.

Kolmisenkymmentä krookusta löysi paikkansa rinnepenkin jatkeelta. Paikalla kasvoi aiemmin tuuhea tuivio, jonka kaivoin kesällä ylös. Jotta paikka ei olisi keväällä aivan paljas, istutin siihen ’Prins Claus’ ja ’Pickwick’ -krookuksia tuomaan hieman väriä.

Prins Clausia’ istutin myös pionipenkkiin. Siinä kasvaa jo samansävyisiä kevätkukkijoita, ja arvelen ’Prins Clausin’ sopivan hyvin niiden joukkoon.

Liljapenkkiin, viime syksynä istutettujen ’Thalia’ -orkideanarsissien seuraksi, istutin muutaman ’Sir Winston Churchill’ -narsissin. En ole aiemmin ollut kovin suuri narsissien ystävä, mutta ihastuin ’Thalian’ herkkyyteen viime keväänä täysin. Minusta nämä Winstonitkin ovat hurjan söpöjä.

Iirispenkkiin halusin suhteellisen korkeaa tulppaania, jotta ne näkyisivät hyvin iiristen runsaiden ja korkeiden lehtien lomasta. Toinen valintakriteeri oli väri, sillä halusin penkkiin jotain sellaista, joka sopisi hyvin yhteen viime syksynä istuttamieni ’Carnaval de Rio’ -tulppaanien kanssa. Päädyin lopulta Triumph-tulppaani ’Flaming Flagiin’. Jos vain ’Carnaval de Rio’ nousee ensi kesänäkin, ovat nämä kaksi hauskan näköinen parivaljakko.

Oikeanpuoleisessa kuvassa Carnaval de Rio iirispenkissä viime kesäkuussa

Päivänlilja/vastaväripenkkiin istutin keltaisia ja oransseja krookuksia sekä saman sävyisiä tulppaaneja. Jos jostain sattuu vielä sopivasti vastaan tulemaan, voisi penkkiin ostaa pussin tai pari sini-violetteja krookuksia. Olisi hieman vastaväriteemaa sitten keväälläkin.

Olivieri Orange Monarch’ ja ’Yellow Mammoth’-krookukset päätyivät päivänlilja/vastaväripenkkiin.
Samoin nämä Princess Irene’ ja ’Beauty of Apeldoorn’ -tulppaanit.

Rinnepenkin ylätasanteelle, pikkutöyhtöangervojen, kurjenpolvien ja punatähkien väliin istutin pallerolaukkoja.

Tämä penkki kokee ensi kesänä muodonmuutoksen. Siitä enemmän myöhemmin, kunhan suunnitelmat jalostuvat valmiimmiksi.
Pallerolaukka – Allium Sphaerocephalon

Päivän päätteeksi ripustin joulu kausivalot pihalla kasvavaan suureen pallotuijaan. En toki laittanut valoja vielä päälle, mutta ripustin ne kuitenkin jo valmiiksi, ettei tarvitse sitten talven yllättäessä kohmeisin sormin sitä tehdä. Hanhet nimittäin lähtivät viikonloppuna kohti etelää ja lensivät talomme yli sankoin joukoin. Saattaa talvi tehdä jo tulojaan.

Mukavaa alkavaa lokakuuta kaikille!

Syksy

Syksy tuli tänä vuonna aivan liian pian ja yllätti sekä puutarhurin että monet kasveista. Puutarha punertaa jo syksyn sävyissä ja hanhetkin ovat alkaneet parveilla. Viime vuonna hanhet lähtivät 14.10, joten aikaisessa ovat nekin, jos jo nyt muuttopuuhia suunnittelevat. Ehkä ne tietävät jotain sellaista, mitä me emme. Aavistelevat kenties talven tuloa.

Pelargoniat nostin jo sisälle. Kellaria meillä ei ole, joten yritän jälleen talvettaa pelargoniat sisätiloissa. Asettelin pelargoniat terassin ulko-oven eteen lähelle ikkunaa, sillä se paikka on meillä kaikista viilein. Kukkavarsia en vielä leikannut, sillä pelargoniat kukkivat vielä runsaasti ja nuppujakin näkyy olevan.

Pelargoniat kukkivat vielä komeasti.

Myös maljaköynöksen nostin sisälle. Lukemani mukaan maljaköynös ei talvehdi normaalissa huonelämpötilassa vaan vaatii talvehtiakseen viileämmän paikan. Täytyy yrittää keksiä sille joku sijoituspaikka talveksi, mutta olkoon nyt tuossa ikkunalla yhdessä pelargonioiden kanssa. Maljaköynös näyttää nimittäin kukkivan ihan kohta, ja ajattelin kukista olevan enemmän iloa sisällä, kuin ulkona pakkasen purtavana.

Maljaköynös

Jos sisällä on tällä hetkellä punaisen sävyjä, niin on puutarhassakin. Villiviini on minusta kauneimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta.

Villiviini

Angervot ovat nekin jo punastuneet täysin. Pikkutöyhtöangervo ei jää yhtään huonommaksi suurempiaan, vaan on yhtä punaposkinen kuin isommatkin.

Pikkutöytöangervo (Aruncus aethusifolius) 
Perhoangervo (Gillenia trifoliata) 
Koivuangervo (Spiraea betulifolia)

Syyskimikilläkin on kauniit lehdet, vaikka eivät punaiset olekaan. Pidän tummalehtisistä kasveista todella paljon ja syyskimikin väri on minusta yksi kauneimmista. On harmillista, että se ei taida tänä vuonna ennättää kukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’)

Toisella puolella puutarhaa ei näytä aivan niin syksyiseltä. Osa kuunliljoista kukkii vielä komeasti, eikä näytä olevan kylmistä ilmoista moksiskaan. Tämä yksilö kasvaa leikkimökin seinän vieressä, toisella puolella suojanaan kohotettu penkki ja vähän matkan päässä selän takana vielä kalliorinne. Ne ovat varmaankin suojanneet kuunliljaa pahimmilta yöpakkasilta, kun se näyttää vielä noin elinvoimaiselta.

Kuunlilja Halcyon

Kohopenkistä puheenolle, loistokärhö ’The President’ kukkii siinä edelleen. Sekään ei näytä olevan viileydestä harmissaan.

Clematis ’The President’

Puutarhassa olisi paljon syksyistä puuhaa. Liljojen ja perennojen varret kaipaavat leikkaamista, siemeniä pitäisi sekä kerätä että kylvää ja syyssipulit pitäisi istuttaa. Haravallekin alkaisi olla jo paljon töitä. Olen kuitenkin ollut kuumeessa, enkä ole uskaltanut paljon pihatöissä rehkiä. Siemeninventaarion sentään tein ja lajittelin nyt syksyllä kylvettävät siemenet erilleen, että pääsen heti hommiin kunhan tästä toivun.

Sekalainen seurakunta akileijan siemeniä

Tarkoitukseni on kylvää nyt syksyllä erilaisia akileijan siemeniä sekä valkovuokon, punaluppion ja isotähtiputken siemeniä. Kylmäkäsittelin ja kylvin niiden siemeniä myös keväällä, mutta kylvö epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet. Nyt ajattelin kokeilla luonnon omaa menetelmää ja kylvää siemenet ulos näin syksyllä. Katsotaan, tärppääkö paremmin.

Valkovuokko, punaluppio ja isotähtiputki

Joko teillä on syyspuuhat täydessä vauhdissa?

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!